Alkuperäisrotujen säilyttämisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset lähtökohdat

Tutkimushankkeen tavoitteena oli kartoittaa ja luoda toimintamalleja alkuperäisten kotieläinrotujen eli maatiaisrotujen säilyttämiseksi. Vastausta etsittiin kysymyksiin: millaisia merkityksiä maatiaisroduilla on ja mitä yhteiskunnallista hyötyä maatiaisrotujen kasvattaminen voi tuottaa? Näiden kysymysten pohjalta pyrittiin luomaan toimintamalleja ja ohjauskeinoja, joiden avulla voidaan tulevaisuudessa kehittää maatiaisrotuihin perustuvia hyvinvointi- ja hoivapalveluja sekä muita varteenotettavia elinkeinomahdollisuuksia maaseudulle. Tuotantokustannusten kasvaessa ja tuotanto-olosuhteiden muuttuessa suomenkarjasta ja suomenlampaista on tullut suojeltavia harvinaisuuksia valtarotujen joukkoon. Niiden kasvattajiksi on valikoitunut ryhmä aktiiviviljelijöitä, monialayrittäjiä ja harrastajia. Lehdistössä maatiaiseläimistä ei kirjoiteta kovinkaan paljon. Tärkeimpinä perusteluina niiden säilyttämisen puolesta esitetään kotimaisuus, luonnonmukaisuus, jalostusmahdollisuudet ja perinteisyys. Sen sijaan maaseudun uusiin yrittäjyysmahdollisuuksiin maatiaiseläimiä ei juurikaan lehdistössä yhdistetä, erikoistuotteiden valmistusta lukuun ottamatta. Maatiaisia toimeentulokseen kasvattavat yrittäjät perustelevat valintaansa sillä, että kasvatettava rotu soveltuu parhaiten heidän tilansa olosuhteisiin ja päämääriin. Maatiaisrotuun päätyminen ei ole mikään sattuma, vaan kasvattajat ovat perillä eläinten hyvistä ja huonoista ominaisuuksia ja tietoisesti valinneet rodun vähintäänkin monipuolistamaan karjaansa. Maatiaiseläintiloilla käytetään samoja työmenetelmiä kuin valtarotuisten eläinten päivittäisissä hoitotöissä. Ainoa maatiaiskarjan kasvattajan taloudellinen ohjaus- ja kannustekeino on maatalouden ympäristötuen erityistuki. Tuen taso on länsisuomenkarjalla vuoden 2007 mukaan 270 euroa/eläinyksikkö, mikä lähes riittää kompensoimaan maatiaisrodun ja tehotuotantoon jalostetun rodun kannattavuuseron. Sen sijaan itä- ja pohjoissuomenkarjalla vastaava tuki (500 euroa/eläinyksikkö) ei riitä korvaamaan tulonmenetyksiä. Maatiaisiin liittyvä monialainen yritystoiminta on perinteisimmillään raakaaineiden tuottamista ja myymistä meijeriin, teurastamoon ja kehräämöön. Samoin se voi olla esimerkiksi lihan myymistä tilalta suoraan yksityisille asiakkaille ja ravintoloille, maidon jalostamista juustoksi tai villan ja taljojen tuotteistamista käsitöiksi. Maatilamatkailutilojen kotieläimet erityisesti jos ne ovat maatiaisrotuisia lisäävät maatiaisten tunnettuutta ja tuovat lisäarvoa matkailutilan toiminnalle. Matkailuun on mahdollista yhdistää lisäksi maatiaistuotteiden suoramyyntiä. Maatiaisten ympärille on viriämässä kuitenkin myös uudenlaista yritystoimintaa, josta hyvä esimerkki on laidunnus. Sekä lampaat että naudat soveltuvat perinnebiotooppien hoitajiksi, ja lampaista on hyviä kokemuksia erityisesti hakkuualueiden, lehmistä rantaniittyjen hoitajina. Niin maatiaislehmien kuin -lampaidenkin kasvattajissa on myös yhä useammin henkilöitä, jotka saavat toimeentulonsa tilan ulkopuolelta ja joille maatiaisten kasvattaminen merkitsee elämäntapaa. Aktiiviyrittäjille maatiaiskysymys liittyy maatalouden rakennemuutokseen ja tilanteeseen, jossa suunnitellaan tilan tulevaisuutta. Visioitaessa tulevaa maatiaislampaiden ja -lehmien kasvatuksesta voidaan rakentaa erityisiä tuoteketjuja, jolloin monimuotoisuus nähdään rikkautena ja yrittäjien tulot laadukkaan ja maukkaan, oman erityisen maatiaisluokkansa perusteella markkinoidun juusto-, liha-, villa- ja nahkadesignin tai palveluyrittäjyyden tuloksena. Maatiaislehmät ja -lampaat voidaan sijoittaa maaseudun toiminnallisessa rakenteessa kolmeen eri rooliin. Ensinnäkin ne voidaan luokitella tavanomaisiksi maidon ja lihan tuottajiksi ekstensiiviseen tuotantomuotoon, yleensä jalostettujen rotujen oheen; toiseksi monialayrittäjyyden tuotannon erikoisrooleihin, kuten erikoisraaka-aineiden tuottajiksi, maisemanhoitoon, hoivapalveluihin tai matkailutoimintaan ja kolmanneksi harrasteviljelijöiden ja muun harrastustoiminnan piiriin. Eläinten ylläpito kaikissa kolmessa roolissa edellyttää ohjauskeinojen erilaistamista. Ekstensiivisen tuotannon ohjauskeino voitaisiin toteuttaa edelleen maatalouden ympäristötukena. Monialayrittäjyydessä maatiaiseläinten säilymiseen liittyvä tuki tulisi sen sijaan kohdistaa erikoistuotteiden markkinoiden ja markkinoinnin kehittämiseen. Harrastetoiminnan yhteydessä maatiaiseläinten säilymistä voitaisiin tukea muilla kuin taloudellisilla ohjauskeinoilla, erityisesti lisäämällä suomalaisten tietoisuutta maatiaiseläimistä. Tieteellisessä keskustelussa maatiaiseläimet edustavat tuotantojärjestelmässä erikoisroolissa olevaa tuotantoeläinryhmää (tuotantoekologinen niche) ja niiden tuotteet markkinoilla erikoistuotteita (nichetuotteet). Erikoistuotemarkkinat edustavat globalisoituvassa elintarviketaloudessa massatuotannon ja kulutuskysynnän yksipuolistumisen vastavoimaa, jolla on ainakin teoreettisesti suuri merkitys elintarvikehuollon tuoteinnovaatioiden, joustavuuden ja pitkän aikavälin ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden turvaamisessa.

During the last decennia, as a consequence of demand for high input farming systems, indigenous farm animal breeds have become almost totally displaced by commercial, international breeds. Conservation of animal genetic resources is important for biological and cultural reasons. However, the in situ and ex situ conservation of endangered indigenous breeds is expensive, and for an alternative approach, financial and social benefits from the farming of these breeds should be found. In Finland, the native Eastern, Northern and Western Finn cattle have been threatened by extinction, but are now being conserved in two gene bank herds. Respectively, the number of purebred native Finnsheep animals has decreased, and urgent actions are needed to prevent the extinction of this Finnish indigenous breed. This breed also has a gene bank flock, at Pelso Prison farm. The aim of the present research proposal was to explore the economic, social and cultural basis for developing activities to increase the market value of breed products and for developing policy measures and incentives for these activities. In this research we planned to1) report the current need for conservation, 2) examine the socio-cultural meanings of native breeds given various actors and institutions, 3) survey breed assisted activities as a means of social and physical rehabilitation and 4) investigate the economic principles for the breed based rural entrepreneurship. We have been worked in the thematic continuum from animal genetics (native breeds)- to work technology in farms - to private farm economy and environmental policy implementation - to heritage or novel product and service development - to rural enterprise studies - to social and consumer acceptance studies - to media discourse survey - and to ecodesign and marketing. The key component of our multidisciplinary approach in this research was to identify connectedness between ecological niche position of native breed animals and economic niche marketing of the products and services based on these animals. Achievements of the project can be specified as follows: 1) the general approach of linking a native breed conservation with processes of present society and future development was fruitful on the European scale and became a seed to our representation in the EU s EURECA project. 2) We identified connectedness between the value of native breeds as ecological niche and products based on the breeds as components of a niche market, and importance and value of protecting both of these. Giving a slightly different interpretation: We have developed a new approach to exploit ecological marginality (native breeds) in combination with social marginality (marginal fractions of society using farm care services). This achievement was received through the European COST collaboration. The marginality has been shown to include values, not representing a position that always should be avoided. 3) We have trained the method of transformation of the value of native breeds through media, ecodesign and visualization process to value for consumers embedded into specific products and services in market. By this way we have raised the importance of cultural heritage linked to conventional agricultural research. Our conclusions were: 1) New policy approaches are needed to steer native breed production in modern rural society (policy planning group). 2) Novel approach is necessary for the enterprises working for ecodesign of rural products (enterprises and enterprise training groups). 3) Native breeds belong to our heritage that is an important component in ecological and economical sustainability. This is a novel approach not a museum piece. Awareness of this should be built in school education. Our project resulted into three further questions 1) What is the interrelationship between biodiversity and sustainability of food economy, in the context of global food chain? Which are the actual policies that should be taken into account in working for food chain sustainability? 2) How should we treat niche positions and marginality in rural ecology and socio-economy, on a national scale? How could a synergy be found, on a global scale? What are the requirements of rural policy in this context? 3) Developing of high-valueagricultural- product -approach in global collaboration (network of extended micro-clusters) as a baseline of a sustainable global mosaic (approach from the Millennium approach). Is the approach feasible, what are the methods, how to gain acceptability for this approach? These are the real challenges for the future research.

v

ok

MTT, Tietopalvelut 31600 Jokioinen

The conservation of the native breeds for the social welfare and rural entrepreneurship the background for the ecomical, social and cultural activities