Viljelykasvien geenivarat talteen ja käyttöön. Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman 10-vuotisjuhlaseminaarin (29.8.2013) satoa

Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 edistämään viljelykasvien geeniva-rojen suojelua. Kasvigeenivaraohjelman kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi järjestettiin 29.8.2013 MTT:llä Jokioisissa avoin juhlaseminaari, jossa esiteltiin kasvigeenivaraohjelman puitteissa tehtyä työtä. Seminaari koostui 16 esitelmästä ja 30 posteriesityksestä, sekä juhlakahveista Wendlan geenivarapuutar-hassa. Seminaariin osallistui 75 kuulijaa, jotka edustivat alan toimijoita, kuten tutkimuslaitoksia, yliopis-toja, yrityksiä, hallintoa, yhdistyksiä ja oppilaitoksia. Tilaisuudessa julkistettiin Kultarannan puutarhan historiallinen tunnuskasvi ja huomioitiin kasvigeenivaraohjelman työryhmissä merkittävän pitkäaikaisen panoksen antaneita tutkijoita. Esityksissä summattiin työtä, jota kansallisen kasvigeenivaraohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi on tehty, usein tutkimushankkeitten tuella. Säilytystyö painottuu kasvullisesti lisättäviin lajeihin, koska ne ylläpidetään elävinä kasveina kansallisissa geenivarakokoelmissa. Siemenet säilytetään Pohjoismaisessa Geenivarakeskuksessa NordGen:issa Ruotsissa. Tähän mennessä MTT:n omat kasvikokoelmat on kartoi-tettu ja vanhoja lajikkeita sekä paikalliskantoja on kuulutettu ja kerätty muun muassa hedelmäpuilla, vil-joilla, ryvässipulilla ja humalalla. Kasvikantojen ominaisuuksia on tutkittu kenttäkokeissa ja niiden ge-neettistä monimuotoisuutta on mahdollisuuksien mukaan analysoitu DNA-merkein. DNA-sormenjälkitekniikkaa on kehitetty kantatunnistuksen avuksi erityisesti hedelmäpuilla ja marjakasveilla. Geenivarojen säilymistä varmistetaan kylmä- eli kryosäilytyksessä. Kryosäilytysmenetelmiä on kehitetty muun muassa vadelmalle, mansikalle, ja herukoille, jotka saavat helposti tauteja kenttäkokoelmissa. Kansallisten kasvigeenivarakokoelmien tietoja ollaan parhaillaan siirtämässä NordGen:in SESTO –tietokantaan. Päätökset pitkäaikaissäilytykseen valittavista kasvikannoista on tehty mm. hedelmä- ja mar-jakasvien, yrttien ja rohdosten sekä useiden vihanneslajien osalta. Pitkäaikaissäilytykseen on otettu laji-kohtaisesti ja alueellisesti monimuotoista perintöainesta. Valintaperusteina ovat olleet merkittävyys suo-malaiselle viljelylle, erityinen laatu- tai viljelyominaisuus, kulttuurihistoriallinen arvo tai tärkeys lajin monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Kokoelmia täydennetään tarpeen mukaan. Koristekasvien säily-tysstrategia valmistui syksyllä 2013. Siinä tämän lajistollisesti laajan kasviryhmän säilytysmuodoksi eh-dotettiin vapaaehtoisista koostuvaa säilyttäjäverkostoa. Myös viljelykasvien in situ -säilytystä ja villien sukulaisten suojelua on tutkittu. Viljelykasvien kulttuurihistorian tuntemus ja geenivarojen arvon tunnis-taminen luovat pohjaa maatiaiskasvien tuotteistamiselle ja käytön edistämiselle. Geenivaratyö on pitkäjänteistä. Hyvin hoidetut, terveet kasvit kokoelmissa ja tarvittavat kaksoiskokoel-mat ovat perusta paitsi kasvien säilymiselle, myös niiden tutkimukselle ja hyödyntämiselle. Geenivarako-koelmien kasvien ominaisuuksien laajempi evaluointi on tarpeen, jotta niiden hyödyntäminen eri tarkoi-tuksiin olisi helpompaa. Varmuussäilytystekniikoiden kehittäminen on tärkeää varauduttaessa uusiin kas-vintuhoojiin ja ympäristöolojen haitallisiin muutoksiin. Myös DNA-tunnistustekniikoiden käyttö ja kehit-täminen ovat osa asianmukaista kasvikantojen tunnistamista ja kokoelmien monimuotoisuuden analysoin-tia. Seminaarin annin pohjalta on hyvä suunnata kansallisen kasvigeenivaraohjelman toimintaa tulevien haasteiden edessä.

The Finnish National Programme for Plant Genetic Resources was founded at 2003 to enhance conserva-tion of genetic resources in agriculture and forestry. A decennial seminar was organized at 29.8.2013 in MTT Jokioinen, to present progress in achieving the objectives. Seminar consisted of 16 oral presenta-tions and 30 posters, and a jubilee ceremony at the demonstration garden Wendla. Seventy-five partici-pants, representing research institutes, universities, companies, administration, associations and educa-tional units, participated to the seminar. Heritage plant of Kultaranta historical park was announced, and some long term contributors in the working groups of the National Plant Genetic Resources Programme were rewarded. Focus of the national activities is more in the vegetatively propagated plants, while seed samples are stored in the NordGen (The Nordic Genetic Resource Center) seed collection. National collections are maintained as living plants in the field genebanks around Finland, in in vitro -preservation, or in cryo-preservation. Decisions of the long term preservation and organization of the collections are made in the national working groups established for different plant groups. Collections aim at diverse plant material from various origins, well adapted to Finnish environmental conditions. MTT:s own plant collections have been evaluated, and plant inventories are continuously made to find landraces and local types still available but missing from the collections. Much of this work is done in the different research projects, such as the recent calls for fruit trees, potato onions, hops and cereals. Diversity of the collected material is analyzed by DNA-markers when possible, to select genetically wide material and discard duplicates. Fingerprinting is developed especially for fruit and berry plants. Cryopreservation provides a cost-efficient way to ensure safety duplicates of vegetatively propagated plants in long term storage, and cryo-preservation protocols have been developed especially for berry species. Information of vegetative collec-tions is managed nationally, and the accession data is currently being transferred to NordGen’s SESTO data management system. The accumulating knowledge on the cultural history aspects of plants may serve as an attraction for increasing tourists’ interest in local gardens and parks. It may also enhance the interest of home-gardeners in growing ornamentals originating from the locally adapted genetic resources. In general, well growing and healthy plants in the collections, with appropriate double collections, form a base for conservation of valuable plants, as well as for their uses. More detailed evaluation of the key traits would enhance their use. It is also important to increasingly develop cryopreservation techniques to ensure preservation, and apply DNA-markers as an identification tools. This seminar summarized the work done under the National Plant Genetic Resources Programme for its first ten years. Presentations form a base to direct the programme actions in meeting the future challenges facing the conservation of plant genetic resources.