Maatalouden rakennekehitys vuoteen 2008

Maatilojen lukumäärän puolittumista vaikea estää Väheneminen tapahtuu maatalouspolitiikan linjan valinnasta riippuen joko tilakoon nopean kasvun tai tuotannon supistumisen kautta Kilpailukyvyn parantaminen Suomen maataloudessa edellyttää tilakoon kasvua. Sillä voidaan alentaa tuotantokustannuksia ja turvata tuotannon taloudelliset edellytykset. Tilakoon kasvua tarvitaan riippumatta Agenda 2000 -neuvottelujen lopputuloksesta. Tällä hetkellä Suomessa on runsaat 70 000 keskeisimpiin tuotantosuuntiin erikoistunutta tilaa. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa valmistuneen tutkimuksen mukaan lukumäärä vähenee alle puoleen nykyisestä vuoteen 2008 mennessä. Väheneminen tapahtuu joko tilakoon kasvun tai tuotannon nopean supistumisen kautta. Tutkimus kohdistuu lähinnä päätoimisen toimeentulon antaviin maatiloihin. Maaseudun pienyritystoiminta ja mahdollisuudet palkkatuloihin ratkaisevat lopulta sen, kuinka suureksi aktiivitilojen lukumäärä muodostuu. Ilman maatalouspolitiikan uudistuksia maataloustulo alenisi lähes 20 % vuosina 1997-2008. Tutkimus osoittaa, että kotimaisen ruuan saatavuus turvataan vain, jos maatilojen koko kasvaa selvästi. Kehityksen jarruttaminen ei kannata, sillä hidas tilakoon kasvu johtaisi pitkällä aikavälillä kilpailukyvyn heikentymiseen, tuotannon ja maataloustulon laskuun ja sitä kautta maatilojen määrän voimakkaaseen vähenemiseen. Maidontuotannon arvioidaan vähenevän 2,1 mrd. kiloon nykyisestä 2,3 mrd. kilosta vuoteen 2008 mennessä. Tällöin keskimääräisen tilakoon tulee kasvaa nykyisestä lähes 15 lehmästä 21 lehmään. Jos Agenda 2000 toteutuisi ilman Suomen maitotaloutta koskevia erityistoimenpiteitä, maitoa tuotettaisiin 1,7 mrd. kg vuonna 2008. Mikäli keskikoko jäisi 18 lehmään vuonna 2008, maidontuotanto vähenisi 1,6 mrd. kiloon jopa nykyisellä hinta- ja tukitasolla. Vaihtoehtoisten hinta- ja tukioletusten vallitessa maitotilojen lukumäärä vähenee nykyisestä 25 000 tilasta 12 000 - 15 000 tilaan. Tuotannon ja tilalukumäärän väheneminen on suurinta Sisä-Suomen alueella. Naudanlihantuotannon arvioidaan vähentyvän nykyisestä 95 milj. kilosta 60-70 milj. kiloon vuoteen 2008 mennessä lehmämäärän vähenemisen ja teuraspainojen alenemisen seurauksena. Kotimaista kulutusta vastaava sianlihan tuotanto voidaan ylläpitää, jos tilakoko kasvaa merkittävästi. Sikatilojen lukumäärä vähenee tällöin alle puoleen nykyisestä. Maatalouden tulotuet muodostavat perustan maataloustuotannon säilymiselle eri alueilla. Tarpeen oleva rakennekehitys edellyttää, että julkisen sektorin varoja ohjataan myös jatkossa sekä maatalouden investointien edistämiseen että tuotannosta luopumisen kirjaamiseen.

This study analyses the recent changes in the Finnish farm structures and the need for structural development to the year 2008. It also evaluates the effects of the Agenda 2000 CAP reforms on agricultural production, farmers income, and structural development by assuming different scenarios for the development of factor productivity. The analysis is based on the dynamic regional sector model of Finnish agriculture (DREMFIA). The model treats domestic and foreign products as imperfect substitutes, takes into account the asset-fixity in agriculture, and restricts the short-term changes of production according to the technical and biological constraints. In the model Finland is divided into four main regions and 14 different production regions on the basis of the agricultural support system. The average size of farms has increased and the number of farms has decreased during the first years of the EU membership. The exit of farms has been relatively the fastest in the Northern and Eastern Finland. Good general economic development has encouraged the migration to the growing cities. At the same time, however, some farms have invested heavily, partly because of the extensive investment aid programmes. An important objective of agricultural policy is to rapidly increase the size of farm enterprises in order to improve future competitiveness. The highest investment activity is concentrated to the Southern Finland. The projections of the study show that the rate of technical change and the consequent increase in total factor productivity must be high, if Finland wants to maintain the current production volumes in agriculture. Thus, the trend towards fewer but larger farm enterprises will continue and even increase in many production sectors. The proposed CAP reform will have a minor effect on the total number of farms until 2008, but a great effect on the production volume and farm income. Furthermore, the reform would lower the incentives for productivity growth. A considerable increase in the farm size is needed in order to cut the production costs. Necessary conditions in this process are large investments and sufficient labour mobility, which permits the increase in the farm size and prevents the decrease of average farm incomes.

v

ok

MTT Taloustutkimus