Effects of plant species and harvesting system on grassland production in northern Finland

Pohjois-Suomen viljellystä peltoalasta lähes 80 % käytetään nurmirehun tuotantoon. Sadonkorjuun tehostuminen on kuitenkin nopeuttanut timotein katoamista nurmista, alentanut satotasoa ja lyhentänyt nurmien taloudellista käyttöikää. Vuosina 1988-92 Maatalouden tutkimuskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa ja Lapin tutkimusasemalla Rovaniemellä suoritetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kasvilajin ja niittotiheyden vaikutusta nurmen tuottokykyyn ja rehusadon laatuun. Kenttäkokeissa olivat mukana timotei, nurminata, niittynurmikka ja rehukattara sekä timotei-puna-apila-, timotei-nurminata- ja timotei-puna-apila-nurminataseokset. Nurmet korjattiin laidun-, säilörehu- ja heinäasteella. Niittotiheyden lisääminen heikensi kokonaissatoa kaikilla kasvilajeilla ja kasvilajiseoksilla. Eniten satotaso aleni ns. korsiheinillä, timoteilla ja rehukattaralla. Lehtiheinillä, niittynurmikalla ja nurminadalla korjuutavan vaikutus satoon oli verraten vähäinen. Näillä heinälajeilla sadonkorjuun jälkeen jää sänkeen aina myös lehtiä, joiden avulla odelman kasvu alkaa nopeasti heti niiton jälkeen. Laidunnurmien kokonaissadot olivat tutkimuksessa keskimäärin 74 % heinäasteella korjattujen nurmien sadosta. Puna-apila ei vaikuttanut rehusadon määrään, mutta paransi sen ruokinnallista laatua. Sadonkorjuutavasta riippumatta nurmien kuiva-ainesadot alenivat nopeasti kolmannesta satovuodesta lähtien. Tutkimuksessa timotei menestyi hyvin Ruukissa ja nurminata Rovaniemellä, mikä johtuu lähinnä erilaisista talvehtimisolosuhteista. Ruukissa talvituhojen aiheuttajina olivat etupäässä pakkanen ja jääpolte, kun taas Rovaniemellä tuhoja aiheuttivat talvituhosienet. Kuitenkin timotei-nurminataseosnurmi menestyi hyvin molemmilla koepaikoilla ja kaikilla sadonkorjuutavoilla. Kun käytännössä nurmea ei perusteta pelkästään yhtä korjuutapaa ajatellen, tutkimustulosten mukaan timotei-nurminataseos on hyvä yleisnurmi Pohjois-Suomeen. Myöhäisellä kasvien kehitysasteella tapahtunut sadonkorjuu lisäsi kuiva-ainesatoa, mutta huononsi rehun laatua. Niittotiheyden lisääminen kohotti huomattavasti sadon valkuaispitoisuutta ja useimmissa tapauksissa lisäsi myös valkuaisen määrää pienentyneestä kuiva-ainesadosta huolimatta. Säilörehuasteella korjattaessa useimmilla kasvilajeilla päästiin tavoiteltuun 15-16 % valkuaispitoisuuteen. Tällä valkuaistasolla tutkimuksen mukaan myös nurmisadon kuituisuus ja sulavuus täyttävät Pohjois-Suomessa hyvin ruokinnan asettamat vaatimukset

The dry matter yields and forage quality of seven grassland plant species and mixed stands which included three cutting regimes (pasture 4-5 cuts, silage 2-3 cuts, hay and aftermath) were studied at two locations in northern Finland, Ruukki (64° 40'N) and Rovaniemi (66° 35'N). Increased cutting frequency lowered the total dry matter yields of all plant species. Production of timothy (Phleum pratense L.) and smooth brome grass (Bromus inermis L.) swards was significantly reduced by taking four or five cuts instead of one or two cuts. Meadow fescue (Festuca pratensis Huds.) and meadow grass (Poa pratensis L.) showed only a minor interaction with harvesting regimes and were less affected by the cutting frequency. The increased cutting frequency raised the crude protein content, this causing the highest protein yields despite the smaller dry matter yields. The inclusion of red clover in seed mixtures had a favourable effect on the crude protein content of grass swards. Stands of sown plants decreased and the proportion of weeds in yields increased with time, reflecting the suitability of plant species to various cutting regimes. Meadow fescue and meadow grass with rapid regrowth had a positive effect on sward density and also caused less invasion of weeds when the cutting frequency was increased.

v

ok

Kirjasto Aj-k

Kasvilajin ja korjuutavan vaikutus nurmen satotasoon Pohjois-Suomessa