Heikennys- ja hyvitysalueiden luonnonarvohehtaarien laskeminen luonnonsuojelulain mukaisessa ekologisessa kompensaatiossa

Heikennys- ja hyvitysalueiden luonnonarvohehtaarien laskeminen luonnonsuojelulain mukaisessa ekologisessa kompensaatiossa Ekologisessa kompensaatiossa ihmisen aiheuttama luontohaitta hyvitetään parantamalla ja suojelemalla luontoa jossain muualla. Suomessa vapaaehtoista ekologista kompensaatiota säätelee luonnonsuojelulaki ja ympäristöministeriön asetus vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta. Viherpesun välttämiseksi ekologinen kompensaatio edellyttää haittojen ja hyvitysten riittävyyden ja laadullisen vastaavuuden osoittamista. Tässä raportissa kuvataan heikennysalueella menetettävien ja hyvitysalueella tuotettavien luonnonarvohehtaarien konkreettiset laskentaperiaatteet ekologisessa kompensaatiossa. Laskenta perustuu eko-logiseen tutkimukseen. Tämän raportin ohjeet ovat lisäksi linjassa Suomen lainsäädännön kanssa. Laskentaohjeet on tarkoitettu erityisesti ekologisen kompensaation laskurien käyttäjille ja kehittäjille. Laskenta perustuu luonnonarvohehtaareihin, jossa huomioidaan luonnonarvon esiintymän pinta-ala ja ekologinen tila. Kompensaatiolaskennassa varmistetaan, että heikennys ja hyvitys vastaavat toisiaan luonnonarvohehtaareilla mitattuna. Luonnon heikennyksen suuruus määritetään kertomalla keskenään luonnonarvon esiintymän pinta-ala ja heikennyksen eli haitan voimakkuus. Laskennassa tulee huomioida myös uhanalaisuuskerroin. Tuloksena syntyy luonnonarvohehtaarimäärä, joka tarvitaan kokonaisheikentymättömyyden saavuttamiseen. Luontohyötyjä voidaan tuottaa erilaisilla luontoa parantavilla ja lisäävillä toimenpiteillä kuten ennallistamalla, luonnonhoidolla tai mahdollistamalla luontainen palautuminen. Hyvitystä varten tuotettavien luonnonarvohehtaarien määrä riippuu hyvityskohteen pinta-alasta ja siitä, paljonko hyvitystoimenpide parantaa kohteena olevan luonnonarvon ekologista tilaa. Tämä vaatii arvion luonnonarvon tilan vasteesta toimenpiteelle, eli arvion siitä, kuinka paljon luonnonarvon tila paranee ja missä ajassa, ja millai-nen epävarmuus toimenpiteeseen liittyy. Vasteesta lasketaan keskihyöty, joka kerrotaan hyvitystoi-menpiteen kohteen pinta-alalla. Näin saadaan hyvitysalueella tuotettujen luonnonarvohehtaarien määrä. Keskihyöty on sitä suurempi, mitä enemmän, nopeammin ja varmemmin toimenpide parantaa luonnonarvon tilaa, sekä mitä aiemmin ennakkoon toimenpide on tehty hyvityksen käyttöönottoon nähden. Tämän raportin laskentaohjeita täydentävät luontotyyppien ekologisen tilan arviointiohjeet ja hyvitystoimenpiteiden vasteiden kuvaukset, jotka julkaistaan erikseen. Yhdessä nämä ohjeet mahdollistavat konkreettisen kompensaatiosuunnittelun ja -laskennan. Arviointiohjeet ja vastekuvaukset koostettiin tutkija- ja asiantuntijatyönä 2022–2024. Laskentaohjeistus koostettiin yhteistyössä hankkeissa Ekologinen kompensaatio oikeudenmukaisessa siirtymässä kohti luonnon kokonaisheikentymättömyyttä (BOOST) sekä Suomen ympäristökeskuksen Ekologisen kompensaation pilotointi.

Beräkningsprinciper för naturvärdeshektar vid ekologisk kompensation i enlighet med naturvårdslagen I ekologisk kompensation kompenseras av människan orsakad naturförsämring genom att förbättra och skydda naturen på andra platser. I Finland regleras frivillig ekologisk kompensation av naturvårdslagen och miljöministeriets förordning om frivillig ekologisk kompensation. För att undvika grönmålning kräver ekologisk att ersättning bevisas vara tillräcklig och kvalitativ motsvarighet till försämringen. I denna rapport beskrivs konkreta beräkningsprinciper för ekologisk kompensation då naturvärdeshektar går förlorade på försämringsområden och skapas på kompensationsområden. Beräkningsanvisningarna är baserade på ekologisk forskning. Denna rapports riktlinjer är dessutom i linje med finsk lagstiftning. Anvisningarna är avsedda speciellt för användare och utvecklare av kalkylatorer för ekologisk kompensation. Ekologisk kompensation baserar sig på så kallade naturvärdeshektar, där man beaktar arean och det ekologiska tillståndet av naturvärdet. I kompensationsberäkning säkerställs att försämringen och kom-pensationen motsvarar varandra mätt i naturvärdeshektar. Storleken på naturförsämringen bestäms genom att multiplicera naturvärdets yta med försämringens intensitet. Beräkningen ska beakta hotkoefficienter. Resultatet blir den mängd naturvärdeshektar som krävs att uppnå total icke-försämring. Naturfördelar kan produceras genom olika åtgärder som förbättrar och tillför naturvärden, till exempel genom restaurering, naturvård eller genom att möjliggörä naturlig återhämtning. Mängden naturvärdeshektar som skapas på kompensationsområdet beror på områdets areal och hur mycket kompensationsåtgärden förbättrar naturvärdets ekologiska tillstånd. Detta kräver en bedömning av naturvärdeshektarens tillstånds förändring, det vill säga en uppskattning av hur mycket naturvärdets tillstånd förbättras och inom vilken tid, samt vilken osäkerhet som är förknippad med åtgärden. Från svaret beräknas ett genomsnittligt utbyte, som multipliceras med kompensationsåtgärdens målyta. Detta ger mängden naturvårdshektar som skapats på kompensationsområdet. Den genomsnittliga nyttan är större ju mer, snabbare och säkrare åtgärden förbättrar naturvärdets tillstånd, samt ju tidigare åtgärden har genomförts i förhållande till införande kompensationen. Beräkningsanvisningarna kompletteras med riktlinjer för att bedöma det ekologiska tillståndet av naturtyper och beskrivningar av kompensationsåtgärdernas respons, vilka publiceras separat. Tillsammans möjliggör dessa anvisningar konkret kompensationsplanering och -beräkning. Bedömningsanvisningarna och responsbeskrivningarna sammanställdes genom omfattande forskar- och expertarbete under 2022–2024. Arbetet utfördes i samarbete mellan projekten Ekologisk kompensation för rättvis övergång mot total icke-förlust av natur (BOOST) samt Finlands miljöcentrals projekt Pilotprojekt för ekologisk kompensation.

How to measure habitat hectares for losses and gains in biodiversity offsetting in accordance with the Finnish Nature Conservation Act This report describes the concrete calculation principles of habitat hectares lost in development areas and gained in offset areas in biodiversity offsetting in Finland. The calculation guidelines are based on ecological research and are in line with Finnish legislation. The guidelines are intended particularly for users and developers of biodiversity offsetting calculators. In biodiversity offsetting, human-caused environmental damage is compensated by enhancing and protecting nature elsewhere. In Finland, voluntary biodiversity offsetting is regulated by the Nature Conservation Act and the Decree of the Ministry of the Environment on Voluntary Ecological Compen-sation. To avoid greenwashing, biodiversity offsetting requires demonstrating the quantitative and qualitative equivalence of the losses and compensations. In Finland, biodiversity offsetting is based on so-called habitat hectares, where the area and ecological condition of the occurrence of the ecological feature are considered. The higher the condition, the more natural the occurrence is. The losses are determined by multiplying the area of the ecological feature occurrence by the initial ecological condition and the intensity of the damage. The result is the number of habitat hectares that the degrader must create or acquire from the offset market. The number of habitat hectares produced in the offset area depends on the area of the site and the extent by which the offset action (restora-tion, enabling natural recovery, or nature management) improves the ecological condition of the fea-ture in the offset area. This requires an assessment of the response of the feature’s condition to the action, i.e., an estimate of how much the condition improves and in what time frame, and the uncer-tainty related to the action. The average gain is calculated by multiplying the actual and future cumula-tive average improvement of the condition by the area of the offset site. This produces the number of habitat hectares produced in the offset site. The average benefit is the greater, the more, the faster, and the more certainly the action improves the condition of the target feature, and the earlier the ac-tion was carried out before using the offset area for compensation. In the offset calculation, it is ensured that the offset matches the losses measured in habitat hectares. The calculation must consider the extinction risk coefficient. The calculation guidelines are supplemented by guidelines for assessing the ecological condition of habitat types and descriptions of the responses of offset measures which, together with this report, enable concrete offset planning and calculation. These materials were compiled in extensive expert work during 2022–2024. A description of the work is attached as an appendix to this report. The work and writing of this report were carried out in collaboration between the project Biodiversity Offsetting as an Operational Tool for a Just Sustainable Transition towards No Net Loss of Ecosystems and Biodi-versity – BOOST and the Finnish Environment Institute's project Piloting of Ecological Compensation.