Peat ash and basic slag as substitutes for lime with reference to phosphorus uptake by turnip rape | Turpeen tuhka ja masuunikuona kalkitusaineina kevätrypsin fosforin saannin kannalta

Английский. The effect of peat ash and basic slag on the P supply to turnip rape was compared with that of calcitic and dolomitic limestone in a pot experiment performed with two acid mineral soils of pH 4.8 (CaCl2). Changes in soil properties induced by various liming agents were investigated in an analogous incubation test, and the results served to interpret the observations made in the pot experiment. When the liming materials were added in equal quantities, their ability to reduce soil acidity decreased in the sequence: calcite > dolomite > basic slag > peat ash. However, their growth-promoting effect appeared only in the second year and was not related to the neutralizing ability. In the muddy fine sand soil (3.0 % of org. C) poor in water-soluble P, the peat ash and basic slag were equally effective as calcite in increasing the dry matter yields. In the fine sand soil (6.4 % of org. C), the basic slag and dolomite significantly increased the second yield. The efficiency of peat ash and basic slag seemed to be attributable to their positive impact on P resources. In fact, peat ash served as a slowly acting P-fertilizer rather than as a liming agent. In the basic slag treatment, an increased silicate concentration obviously resulted in desorption of P. In the P-deficient muddy fine sand, the peat ash was equivalent to calcite in intensifying the P uptake. On the other hand, in the fine sand soil where the polymerization of Al due to an increased pH obviously resulted in enhanced P retention, the P uptake was higher in the soils treated with peat ash and basic slag than in those amended with conventional liming agents.

финский. Kaksi kasvukautta kestäneessä astiakokeessa vertailtiin kevätrypsin fosforin ottoa kalkitsemattomista sekä turvevoimalan arinatuhkalla, masuunikuonalla, kalsiittikalkilla tai dolomiittikalkilla käsitellyistä maista. Kalkitusaineita lisättiin yhtä suuret määrät. Kaikki koejäsenet saivat muuten samanlaisen peruslannoituksen, mutta puolet astioista jätettiin ilman fosforilisäystä. Kalkituskäsittelyjen vaikutuksia maanäytteiden fosforitilaan sekä muihin kemiallisiin ominaisuuksiin selvitettiin koejärjestelyltään astiakoetta vastanneen muhituskokeen avulla. Kokeissa käytettiin kahta hapanta (pHCaCl2 4.8) hietamaanäytettä. Kalkitusaineiden happamuutta neutraloiva vaikutus pieneni järjestyksessä: kalsiitti > dolomiitti > masuunikuona > turpeen tuhka. Ne edistivät toisena vuonna kevätrypsin kasvua, mutta sadonlisäykset eivät seuranneet happamuuden vähenemistä. Fosforitilaltaan huonossa liejuisessa hienossa hiedassa (3.0 % org. C) turpeen tuhka ja masuunikuona nostivat kuiva-ainesatoja yhtä paljonkuin kalsiitti. Karkeassa hiedassa (6.4 % org. C) sadot nousivat masuunikuonalla ja dolomiitilla käsitellyissä maissa. Turpeen tuhkan ja masuunikuonan tehokkuus perustui ilmeisesti niiden suotuisaan vaikutukseen maan fosforivaroihin. Tuhka sisälsi runsaasti happoliukoista fosforia, jonka liukoisuus näytti paranevan muhituksenaikana. Sen katsottiinkin toimineen pikemminkin hidasvaikutteisena fosforilannoitteena kuin kalkitusaineena. Masuunikuonan vaikutus perustui ilmeisesti siihen, että silikaatti-ionienkonsentraation kasvu edisti fosforin vapautumista pidätyspaikoilta. Vähän helppoliukoista fosforia sisältäneessä liejuisessa hienossa hiedassa turpeen tuhka ja kalsiitti paransivat fosforin ottoa yhtä tehokkaasti. Sen sijaan karkeassa hiedassa kalsiitti ja dolomiitti heikensivät fosforin saantia. Ilmeisesti pH:n nousu edisti aluminiumin polymeroitumista ja siten fosforin pidättymistä. Tuhkalla ja masuunikuonalla käsitellyissä koejäsenissä pH:n nousu jäi varsin pieneksi ja fosfori säilyi käyttökelpoisempana. Näyttää siltä, että karkeassa hiedassa olisi kalsiitin ja dolomiitin määrien pitänyt olla suurempia, jotta syntyneiden Al-yhdisteiden pinnoille pidättynyttä fosforia olisi alkanut uudelleen mobilisoitua.