The Nordic Gene Bank’s Prunus clone archive in Finland: I Local races of sour cherry | Pohjoismaisen geenipankin Prunus-kokoelma Suomessa: I Hapankirsikkakannat

Английский. Morphological variation among 78 local races of sour cherry (Prunus cerasus L.) in the Nordic Gene Bank’s Prunus clone archive in Pälkäne in Southwestern Finland was examined. Each tree was described using 42 characteristics. On the basis of fruit characteristics, 32 samples were classified as morellos, 40 samples as amarelles, and 5 samples distinct from the other amarelles are proposed to be called Rymättylä-type cherries. One sample was found to be Prunus avium. Amarelle type cherries proved to be more self compatible than morello type cherries. In order to find hardy sour cherry cultivars with fruits of good flavour and fit for cultivation in Nordic conditions, the most promising local races from each group were selected for a comparative trial. Additionally, some local races were selected for further use in plant breeding. In 1994-1996, an increasing amount of severe bacterial canker symptoms was observed in the clone achive.

финский. Maatalouden tutkimuskeskuksen Hämeen tutkimusasemalla sijaitsevan Pohjoismaisen geenipankin Prunus-kokoelman hapankirsikkakannoissa (Prunus cerasus L.) esiintyvää geneettistä muuntelua kartoitettiin arvioimalla kantojen morfologisia ominaisuuksia. Vuonna 1993 oli elossa 118 kirsikkapuuta, jotka edustivat 78 eri paikalliskantaa. Jokaisesta puusta laadittiin 42 ominaisuutta sisältävä kuvaus, joka tallennettiin Pohjoismaisen geenipankin BIRS-tietokantaan. Perinnöllistä vaihtelua esiintyi runsaasti. Ominaisuuksiensa perusteella kirsikkakannat jaettiin kolmeen ryhmään. 32 kantaa oli pääasiassa itäsuomalaista alkuperää olevia morelleja, joiden hedelmämehu on tummanpunaista. 40 kantaa oli kuulasmarjatyyppisiä, joiden hedelmämehu on vaaleaa. Kuulasmarjat oli kerätty pääasiassa eteläisimmästä Suomesta. Viisi Rymättylästä, Turusta ja Sammatista rekisteröityä kuulasmarjakantaa erosivat muista kuulasmarjoista, ja niille ehdotetaan annettavan nimeksi rymättylätyyppiset hapankirsikat. Vain yksi kokoelman kannoista oli imeläkirsikka. Kuulasmarjat ja rymättylätyyppiset hapankirsikat osoittautuivat itsepölytyskykyisiksi ja morellit osittain itsepölytyskykyisiksi. Kartoituksen yhteydessä kaikkien kirsikkakantojen mahdollinen käyttöarvo arvioitiin. Tärkeimpiä kriteereitä olivat puun koristearvo, satoisuus, sadon laatu, tauti- ja tuholaiskestävyys ja talvenkestävyys. Lupaavimmat kirsikkakannat valittiin kantavertailukokeeseen, jonka tavoitteena oli löytää Suomen oloihin soveltuvia lajikkeita. Lisäksi joitakin kantoja valittiin jonkin hyvän ominaisuutensa vuoksi käytettäväksi jalostuksessa. Hapankirsikan käyttöä hedelmänviljelyssä saattaa rajoittaa alttius Pseudomonas-syringae pv. syringae ja P. s. pv. morsprunorum-bakteereille.