Riistatiheikköjen ja riistalle soveltuvien elinympäristöjen määritys paikkatietoanalyysien avulla | Modelling of thickets and game habitats with GIS- analyses

Metsäkanalintuihin nykymuotoinen, intensiivinen metsätalous on vaikuttanut haitallisesti. Syinä ovat muutokset kenttäkerroksen kasvillisuudessa ja mustikkavarvuston väheneminen. Metsäkanalintujen elinympäristöjen ominaispiirteinä ovat puuston kerroksellisuus ja alikasvoksen tarjoama suoja. Talousmetsässä vaihtelua voidaan lisätä riistatiheiköillä. Riistatiheiköt ovat kooltaan muutaman puun ryhmästä noin kahteen aariin koostuvia, raivaamattomia ja erikokoisia puita sisältäviä laikkuja. Jotta metsäkanalinnut voidaan huomioida paremmin riistapainotteisessa metsäsuunnittelussa, tarvitaan tieto kanalintujen esiintymisestä metsätilalla ja myös tilarajojen ulkopuolella. Apuna ovat olleet metsätilalla tehdyt havainnot metsäkanalinnuista sekä metsojen soidinpaikoista, riekkosoista tai talvehtimisalueista. Tietoa metsäkanalintujen tiheydestä ja kannan vuosittaisesta vaihtelusta on kerätty riistakol-miolaskennalla. Riistametsänhoidon työoppaat sisältävät tietoa metsäkanalintujen elinympäristövaatimuksista ja riistatiheikköjen rakenteellisista piirteistä. Työn tavoitteena oli selvittää, voidaanko paikkatietoanalyysien ja avoimen paikkatietoaineiston avulla mallintaa riistatiheiköiksi soveltuvia kohteita ja metsäkanalintujen elinympäristöjä. Mallintamisessa tarkasteltuja metsäkanalintulajeja olivat metso, teeri ja pyy. ArcMap- ohjelmistolla tehtiin painotettu päällekkäisanalyysi (Weighted Overlay), jonka avulla riistatiheiköiksi soveltuvia kohteita ja riistan elinympäristöjä selvitettiin tutkimusalueella ja kuviotasolla. Analyysin tuloksista tehtiin teemakartat, joista ilmeni tutkimusalueen soveltuvuus riistatiheiköiksi ja kullekin metsäkanalintulajille. Tarvittava riistatiheikköaineisto kerättiin ja paikkatietoanalyysit tehtiin Kanta-Hämeen alueella, Hausjärvellä sijaitsevalle tutkimusalueelle. Riistatiheikköjen tutkimusta varten rajattiin 12 yhden hehtaarin kokoista tutkimusruutua. Yhteensä tutkimusalueelta kartoitettiin maastoinventoinnilla 45 riistatiheiköksi soveltuvaa kohdetta. Maastoinventoinnin ja paikkatietoanalyysien jälkeen saatuja tuloksia riistatiheiköiksi soveltuvista kohteista vertailtiin keskenään. Tiheiköistä laskettuja tunnuslukuja olivat mm. tiheikköjen lukumäärä, pinta-ala ja etäisyys lähimpään seuraavaan tiheikköön sekä keskiarvot ja keskihajonnat. Tilastollisella testauksella selvitettiin, onko tiheikköjen pinta-aloilla ja tiheikköjen välisillä etäisyyksillä tilastollisesti merkitsevää eroa. Testauksissa käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysiä ja Kruskall-Wallis testiä. Riistan elinympäristöjen osalta selvittiin niiden puustollisia ominaispiirteitä tutkimusalueella. Puustotietojen selvittämisessä käytettiin apuna ajantasaista metsäsuunnitelmaa. Metsäkanalintujen elinympäristöjen puustotiedot selvitettiin 17 soveltuvan kuvion alueelta, joiden kokonaispinta-ala oli 42,6 hehtaaria. Maastoinventoinnilla tiheikköjä oli tutkimusruudulla keskimäärin 3,8 kappaletta ja mallinnuksen perusteella erinomaisesti soveltuneita tiheikköjä 1,4 kappaletta. Tiheikön keskimääräiseksi pinta-alaksi saatiin inventoinnilla 76,9 m2 ja mallinnuksella 252 m2. Keskimääräinen etäisyys lähimpään tiheikköön oli inventoinnilla 12,6 metriä ja mallinnuksella 24,8 metriä. Prosentuaalisesti inventoidut tiheiköt kattoivat tutkimusruudun pinta-alasta 2,9 prosenttia ja mallinnetut 3,6 prosenttia. Tilastollisen testauksen perusteella inventointitapojen välillä oli eroa tiheikköjen pinta-aloihin ja tiheikköjen väliseen lyhimpään etäisyyteen. Mallinnuksen ja metsäsuunnitelman perusteella metson elinympäristöt kohdistuivat varttunutta puustoa ja mäntyä sisältäville alueille. Tutkimusalueella teeren elinympäristöt kohdistuivat nuorta kasvatusmetsää sisältäville, kuusivaltaisille kuvioille. Pyylle soveltuvilla elinympäristöillä oli kuviotietojen perusteella suuri lehtipuuosuus, joka ilmeni etenkin metsään ja peltoon rajautuvilla vaihettumisvyöhykkeillä. Yhteistä mallinnuksella saaduille metson, teeren ja pyyn elinympäristöiksi soveltuville alueille olivat pienialaisuus ja mosaiikkimaisuus. Tulosten mukaan riistatiheikköjä ja metsäkanalintujen elinympäristöjä pystyttiin avoimella metsävaratiedolla mallintamaan. Mallintaminen kuitenkin edellyttää riistatiheiköiden ominaispiirteiden ja tarkasteltavien lajien elinympäristövaatimusten tuntemusta. Päällekkäisanalyysillä ei löydetty tiheikköjä alueilta, joilla latvuspeittävyys ja kuusen tilavuus olivat luontaisesti alhaisia. Lisätutkimusta tarvitaan tiheiköiden käytön todentamiseen riistakameroin. Myös tiheiköiden säästämisen taloudelliset vaikutukset tutkimusalueella vaativat arviointia.

The modern, intensive silviculture has affected negatively to the grouses. Main reasons are changes in the ground vegetation and decreasing proportion of blueberry. Main features for grouse habitats are variety in the forest cover and protection from the understorey. In managed forests fluctuation can be increased via thickets. Thicket size varies from couple of trees to approximately two ares. Tickets are uncleared patches containing trees in various sizes. To highlight grouses via game-friendly forest management, information about the habitat is required in the forest site and broader area. Observations about the grouses in the forest site and the information about capercaillie’s lekking sites, willow grouse’s habitats and the wintering areas have been beneficial. Information about grouse densities and population’s fluctuations has been gathered via game triangles. Guide books about game husbandry contain information about grouse habitats and thicket characteristics. The aim of this study was to investigate, whether it is possible to model suitable thickets and grouse habitats with open GIS (Geographical Information Systems) material via GIS- analyses. Examined grouse species in modelling were capercaillie, black grouse and hazel grouse. Weighted Overlay was done with ArcMap- software. Suitable thickets and habitats were examined in the whole research area and in suitable figures. Based on the results of the analysis, theme maps were made to represent the research area’s suitability for thickets and grouse habitats. The needed material for the thickets was collected and GIS- analyses were made in the research area in Tavastia Proper, Hausjärvi. For the research, 12 one-hectare squares were created. Together 45 suitable areas for thickets were charted via field inventory. After the field inventory and GIS- analyses, the results were compared. Key figures from the tickets were number of the thickets, areas, distance to the nearest thicket, averages and standard deviations. Statistical methods were applied to examine possible statistically significant differences between areas and between distances to the nearest thicket. Performed tests were One-Way ANOVA and Kruskall-Wallis. Grouse habitat’s tree characteristics were examined with up-to-date forest management plan. Tree characteristics were examined from 17 suitable figures, covering total area of 42,6 hectares. In field inventory, the average amount of found thickets in research grid was 3,8 and with modelling 1,4. The average area of thicket was 76,9 m2 in field inventory and 252 m2 in modelling. The average distance between thickets was 12,6 meters in field inventory and 24,8 meters with modelling. In field inventory thickets covered approximately 2,9 percent and modelled 3,6 percent of the research grid’s total area. According to statistical analyses, there was statistically significant difference between the inventory method to the total thicket area and distance to the nearest thicket. According to the modelling and forest management plan, capercaillie’s habitats were located in mature pine stands. Black grouse habitats were located in spruce dominated, young forest stands. Hazel grouse habitats included high proportion of broad-leaved trees, which were visible in ecotones between forest and field. Common for capercaillie, black grouse and hazel grouse habitats were minor surface area and mosaic-like structure. As a result, thickets and grouse habitats can be modeled with open GIS-material. However, modelling requires knowing the characteristics of thickets and examined species. With weighted overlay thickets were not found in areas where canopy density and spruce volume were naturally low. Research is needed to verify thicket’s occupation with trail cameras. The ecological impacts on the research area by saving thickets require evaluation.