The Uruguay round and the next WTO round on agriculture: impacts on the EU dairy and meat sector

Maailman kauppajärjestö WTO:ssa tehdyt sitoumukset EU:n vientituen vähentämisestä ja toisaalta tuontitullien alentamisesta luovat tulevina vuosina paineita EU:n maito- ja lihamarkkinoille. Esimerkiksi juustotuotteiden osalta EU joutuu leikkaamaan tuetun viennin määrää. Voin osalta on tiedossa ongelmia, kun rajasuojan alentuessa EU-tulli ei enää välttämättä estä kolmansien maiden pääsyä EU:n sisämarkkinoille. Näin käy erityisesti silloin, jos euron kurssi vahvistuu nykyisestä. Maatalouskaupan vapauttamisen jatkaminen pakottaisi siten maito- ja lihatuotteiden tuottajahintoja edelleen alaspäin. Tiedot perustuvat MTTL:ssa valmistuneeseen selvitykseen, jossa tarkastellaan sekä nykyisistä WTO-sitoumuksista että uudesta WTO-kierroksesta mahdollisesti aiheutuvia paineita EU:n maito- ja lihamarkkinoille. Selvityksessä on oletettu, että kaupan vapauttaminen jatkuisi tulevina vuosina jotakuinkin samaa tahtia kuin tähänkin saakka. EU:n tuotantotukia jouduttaisiin alentamaan yhteensä kaksikymmentä prosenttia kuuden vuoden aikana kaudesta 2000/2001 alkaen. Vientituen budjettirajoite kiristyisi 36 prosenttia ja tuetun viennin määrä 21 prosenttia samana ajanjaksona. Tuontitulleja jouduttaisiin madaltamaan 36 prosenttia tämän vuoden tasosta. Juuston tuetun viennin määräsitoumus tulee MTTL:n arvion mukaan rajoittavaksi viimeistään markkinavuonna 2001/2002, joten vientiä ilman tukea on pystyttävä lisäämään. Viime vuosina noin 70% EU:n juuston viennistä on ollut tuettua. Myös sitoumukset ryhmän "muut maitotuotteet" osalta edel-lyttävät EU:lta tuettoman viennin selvää lisäämistä tai vaihtoehtoisesti tuotannon leikkaamista. Tähän ryhmään kuuluvat mm. tuore maito, täysmaitojauhe ja kondensoitu maito. Sen sijaan voin ja maitojauheen osalta tuetun viennin määrät pysyvät vuoteen 2005/2006 asti ulottuvan MTTL:n arvion mukaan selkeästi alle sitoumusmäärien. Naudanlihaa ei ole juurikaan voitu viedä EU:sta ilman tukea. Naudanlihan vientisitoumukset eivät kuitenkaan aiheuta ongelmia lähivuosina, jos viime vuosien vahva vientikehitys jatkuu. BSE-kriisi tosin saattaa muuttaa tehtyä arviota, joka perustuu oletukseen varsin myönteisestä kysynnän kehityksestä. Sianlihalla tuetun viennin osuus kokonaisviennistä on vaihdellut 24 ja 62 prosentin välillä. Voimakkaan sikasyklin sekä Aasian ja Venäjän kriisien aiheuttama ylituotantotilanne aiheutti kuitenkin sitoumustasojen ylittymisen vuonna 1998. Syklin jälkeen markkinatilanne on tasapainottunut ja tueton vienti on ollut taas mahdollista. Tulevaisuudessa WTO-sitoumukset rajoittaisivat kuitenkin huomattavasti unionin toimintamahdollisuuksia vastaavanlaisissa markkinahäiriötilanteissa. Siipikarjanlihan kohdalla tuetun viennin määräsitoumus rajoittaa vientiä, mutta toisaalta myös tukematon vienti on mahdollista. Valuuttakurssin muutoksilla (erityi-sesti USA:n dollarin suhteella euroon) on huo-mattavat vaiku-tukset EU:n mahdollisuuksiin lisätä tuetonta vientiä kolmansiin maihin. Euron kurssi vaikuttaa suoraan myös EU:n tarvitseman vientituen määrään. - Euron heikko kurssi helpottaa EU:ta tällä hetkellä WTO-sitoumusten noudattamisessa. Vienti on eräiden tuotteiden osalta mahdollista ilman tukea. Vientituki on kaikesta huolimatta EU:n kannalta tulevien maatalouskauppaneuvottelujen ongelmallisin alue. Yhdysvallat sekä maatalouden viennistä riippuvaisten maiden Cairns-ryhmä vaativat vientitukien huomattavaa vähentämistä tai jopa niiden täydellistä eliminoimista. Toisaalta EU ei voi hyväksyä vientituen äkillistä ja kertakaikkista lopettamista, koska jo nykyiset, Gattin Uruguayn kierroksella tehdyt sitoumukset laskevista vientitukien ylärajoista purevat voimakkaasti EU:n maatalousvientiin ja vaikuttavat sitä kautta tuottajahintoihin. Maito- ja lihatuotteiden tuottajahintaan kohdistuu paineita paitsi viennin tukemisen vähenemisen seurauksena myös tuontikilpailun lisääntymisenä. GATT-sopi-muksen myötä EU:n ra-jasuojak-si jäivät ainoas-taan kiinteät tullit, joita EU joutui alentamaan 36 % vuosien 1995-2000 aikana. Alentuneet tullit ovat kuitenkin varsin tehokkaasti estäneet markkinoille pääsyn, koska useimmilla tuotteilla tullilla lisätty maailmanmarkkinahinta on ollut selvästi EU:n sisämarkkinahinnan yläpuolelle. Tuontitullien edelleen alentuessa tilanne kuitenkin nopeasti muuttuisi. Erityisesti voin osalta on tiedossa ongelmia, koska EU:n rajasuojana toimiva kiinteä tulli ei välttämättä enää kata EU:n hallinnollisen vähimmäishinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotusta. Euron nykyinen heikko kurssi tosin näyttäisi varjelevan EU:n voimarkkinoita tuontisuojan madaltumisesta huolimatta ainakin vuoteen 2005 saakka. Jos euron arvo kuitenkin vahvistuu yli yhden dollarin tasolle, tuontivoin hinta painuu alle EU:n hintatason, mikä johtaisi tuonnin kasvuun. Keskustelu rajasuojan alentamistavoitteesta on toistaiseksi ollut WTO:ssa vähäistä, ja vaikuttaa todennäköiseltä, että tämä kysymys jää ratkaistavaksi kauppaneuvottelujen loppuvaiheessa. Yhdysvallat ja Cairns-ryhmä katsovat, että tulleja olisi asteittain alennettava, kunnes on tultu nollatasolle tai ainakin hyvin matalalle tasolle. EU lähtee puolestaan siitä, että se tulee jatkossakin harjoittamaan pääpiirteissään nykyisen tyyppistä maatalouspolitiikkaa, jonka ytimenä on kotimaisten hintojen pitäminen suhteellisen vakaina ja maailmanmarkkinahintoja korkeampina. EU ei voi siten kovin helposti hyväksyä huomattavia maito- ja lihatuotteiden tuontitullien lisäalennuksia.

The Uruguay Round Agreement on Agriculture (URAA) fundamentally changed the rules for international agricultural trade, whereby quantitative constraints for agricultural policies were established for all World Trade Organisation (WTO) members. Global agricultural commitments imposed by the WTO are divided into four key areas: market access, export competition, domestic support and the so-called non-trade concerns. This study is to analyse where do the EU dairy and meat sector stand currently and in the future regarding the implementation of the present URAA commitments and the projected future WTO commitments for agriculture. Until 1995, the EU had been able to increase its world market share by means of export subsidies. The URAA export subsidy commitments have put an end to the EU s policy of gaining market share through export subsidies. Moreover, the EU might even lose market share in the world market if the export subsidy commitments are further reduced. Further reductions in export subsidy will make it difficult for the EU to use export subsidies as a tool for getting rid of surplus production in the EU dairy and meat sector. As a consequence, the EU internal prices will be under pressure when there is an oversupply situation in the dairy or meat market. In market access, tariffication and tariff reductions in the EU were carried out in a manner that did not lower import protection in the agricultural sector. Base tariffs on some commodities were set at such high levels that imports above the minimum access levels are unlikely to occur even by the end of the implementation period of the URAA. The impact of tariff rate quotas (TRQs) on imports is small. During the implementation of the URAA, the levels of protection have been high in the EU for skim milk powder, beef, and poultry meat and sufficiently high for pigmeat. The protection for butter is lowered quite substantially in the EU by the end of the implementation period, even though the level of protection was high at the beginning. In the projections, the dairy and meat products will have high protection under a weak euro, but under a strong euro, the protection is lowered quite substantially for skim milk powder and pigmeat. In fact, the EU will lose its protection for butter under a strong euro and when the tariff for butter is further reduced. However, the EU is protected by the Special Safeguard Provisions that allow additional duties to be imposed in the case of import surges or low world prices. In domestic support, the EU is one of the largest providers of amber box support among the WTO members. The amber box payments used to be the major income support for dairy and beef producers in the EU, but the 1992 reforms and Agenda 2000 reforms in the Common Agricultural Policy (CAP) have compensated the reduction in price supports for commodities through the direct payments of the blue box. Therefore, the blue box is a crucial component of the CAP. The EU has to bear in mind that the Peace Clause ends in year 2003, and the protection from legal action in respect of domestic support and export subsidies ends at the same time. Further reductions in the EU commitments for export subsidies, market access (tariffs), and domestic support are feasible due to the implementation of Agenda 2000 reforms in the CAP, but the reforms in the dairy sector need to be brought forward.

v

ok

MTT Taloustutkimus (MTTL)