Lapin maaseudun kehittämisen ytimessä. Lapin maaseudun tulevaisuuden avaimet - hankkeen keskeisiä tuloksia

Suomalaisella maaseudulla on perinteisesti ollut vahva asema elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa. Tämä rooli on viime vuosikymmeninä ollut voimakkaasti vähenevä. Muutos johtuu maaseudun rakenteellisesta muutoksesta, jonka myötä suurin osa ihmisistä asuu asutuskeskuksissa, kuntataajamissa ja kaupungeissa. Yhä suurempi osa maaseudun väestöstä on loma-asukkaita, ihmiset käyvät töissä keskuksissa, lapsilukumäärä ja paikkaan sitoutunut yrittäjyys maaseudulla on vähentynyt. Manner-Suomen maaseutuohjelman rahoittama LATUA-hanke (Lapin maaseudun tulevaisuuden avaimet) on pureutunut Lapin maaseudun ja maatalouden rakenteisiin. Hankkeessa lähestyttiin lappilaista maaseutua maatalouden elinkeinojen, kylärakenteiden, olemassa olevan infrastruktuurin ja eri toimijaryhmien välisen vuorovaikutuksen kautta. Tämä raportti on kooste hankkeessa tehdyistä toimenpiteistä ja sen keskeisistä tuloksista. Hanke toteutettiin tiiviissä yhteistyössä ProAgria Lapin asiantuntijoiden kanssa. Lappilaisen maatalouden keskeiset tuotantosuunnat, maidon- ja lihantuotanto ovat muuttuneet alueellisesti. Idästä ja pohjoisesta on tilojen vähenemä ollut suurta verrattuna Kemi-Tornion seutuun. Itä- ja Pohjois-Lapin tuotantotasoa on ylläpitänyt keskikokoisten, 30–60 peltohehtaarin ja 25–35 lehmän tilojen määrä. Lähitulevaisuudessa keskikokoisten tilojen määrä uhkaa kuitenkin romahtaa ikääntymisen ja jatkajien puutteen vuoksi. Tämä olisi esimerkiksi Lapin maidon tuotannolle melkoinen isku. Lähiruoan käytön lisääminen julkiskeittiöissä on viime aikoina ollut vilkkaan keskustelun kohteena. Monia tutkimus- ja kehittämishankkeita on toteutettu ja suosituksia esitetty. Joissakin kunnissa on myös päästy sanoista tekoihin ja kyetty lisäämään lähiruoan osuutta. Yhtenä perusteluna lähiruoan käytölle on esitetty työllisyysvaikutuksia. Tutkimusten mukaan ne eivät kuitenkaan ole kovin suuria. Sitä vastoin kunnan hankintojen merkitys voi olla määräänsä suurempi. Hankinnat ovat yleensä pitkäaikaisia ja niiden varassa on mahdollista käynnistää sellaista elintarvikkeiden tuotantoa ja jatkojalostusta, joka myöhemmin löytää markkinoita myös yksityiseltä sektorilta sekä kunnan ja maakunnan ulkopuolelta. Suomalaisen maaseudun kylä on usein erittäin monimuotoinen ja heterogeeninen yhteisö. Tyypillistä maaseudun kylää ei voida määritellä. Kylät poikkeavat toisistaan niin elinkeino- ja ikärakenteen, sijainnin, olosuhteiden kuin asutustiheyden suhteen. Myös kyläaluetta hallinnoivan paikallisen julkisen sektorin, kunnan toimintapolitiikka ja rooli vaikuttavat kylien sisäiseen rakenteeseen huomattavan paljon. Tässä hankkeessa olemme nostaneet esille tapoja, jolla maaseudun kyläyhteisöä voi aktivoida riippumatta siitä, minkälainen on kylärakenne ja mikä sitä hallinnoivan kunnan rooli kyläyhteisössä on. Maaseudun elinvoimaisuuden keskeinen moottori on alueen väestön toimeentulo. Toimeentulo edellyttää (pois lukien sosiaaliset etuudet) erilaisia palveluja, työpaikkoja tai yrittäjyyttä. Jotta edellytykset säilyisivät harvaan asutulla alueella, maaseudun asukkaita täytyy aktivoida lisäämään oman asuinalueensa viihtyisyyttä, elinvoimaisuutta ja tunnettuutta. Kokonaisuuden kehittäminen on edellytys sille, että maaseudun kasvutekijöitä pystytään hyödyntämään. Siksi sektoriajattelusta on luovuttava ja siirryttävä avoimeen alhaalta ylöspäin suuntautuvaan kehittämistyöhön.

Traditionally, Finnish countryside has had a strong role in creating business, public sector and civil society. Its influence has significantly diminished in past decades. This is triggered by the structural changes of the countryside. As a result, the most of people live in municipal and town centers and cities. Furthermore, the increasing share of rural population consists of leisure time dwellers. Many people living in countryside work in urban areas, the number of children has declined and rural businesses have decreased. LATUA-project (The keys of the future of Lapland’s countryside) funded by the Rural Development Programme for Mainland Finland focuses on the structures of Lapland’s countryside and agriculture. This project analyses the Lappish countryside using information about agricultural industries, structural issues in villages, infrastructures and interaction between agent groups. This report is a summary of measures taken and main results produced in the project. The project was conducted in a close cooperation with the experts of ProAgria Lappi. The location of the main branches of agriculture, i.e. milk and meat production, has changed in Lapland. In the east and north, the number of farms has declined more than in southwest, i.e. in Kemi-Tornio region. In Eastern and Northern Lapland, medium-sized farms, i.e. farms with 30-60 hectares of arable land and 25-35 dairy cows, have still maintained the present level of production. In the near future, however, there is a threat that the number of middle-sized farms would collapse, since farmers are aging and lack of successors. This would be a majour risk for milk production in whole Lapland, for example. In recent times, the increase of the use of locally produced food in public sector kitchens has been discussed actively. Related to this topic, many development and research projects have been conducted and recommendations proposed. Some municipalities have also moved from words to deeds and have been able to increase the share of local food in their consumption. Positive impacts on employment have been stated as one of the main arguments for increasing the use of local food. According to studies they, however, are not very large. On the other hand, the influence of public purchases may be greater than its monetary value. The purchases, which are usually longer-term compared to the private demand, give producers possibilities to start food production and processing leading finally to markets in private sector as well as outside a municipality and a county. A village in Finnish countryside is often a diverse and heterogeneous community. Thus, it is not possible to define a typical village. Villages differ with respect to sources of livelihood, age structure, location, natural environment as well as population density. The role and action policy of the local public sector, i.e. the municipalities, have also remarkable impacts on the internal structure of villages. This project highlights the ways how rural communities can be activated independent on the structural issues and the activity of the municipality governing the region. The central engine of the vitality of countryside is people’s livelihood in the region. The livelihood, excluding social security benefits, requires many kinds of services, jobs or entrepreneurship. In order to maintain these elements in the sparsely populated regions, the rural inhabitants should be activated to improve surroundings, vitality and image of their home area. All-encompassing development is the core in utilizing the growth factors (i.e. resources) of the countryside. It, however, requires abandonment of sectored thinking and switching over to transparent and bottom-up approaches in the development.

2015