Ravintoedun ja ruokaturvattomuuden yhteys palvelualoilla

Ruokaturvattomuuden on havaittu olevan yleistä palvelualojen työntekijöillä. Ravintoedun (työpaikkaruokailu tai lounasetu) saamisen yhteyttä ruokaturvattomuuteen ei ole tutkittu, mutta sillä voisi olla merkitystä ruokaturvattomuuden ehkäisemisessä, koska työaikainen ruokailu voi olla merkittävä osa päivittäistä ravitsemusta. Ravintoedun tarjoaminen ei ole työnantajalle pakollista, joten se ei ole kaikkien saavutettavissa. Vaikka työpaikkaruokailu tai lounasetu olisi tarjolla, sitä ei välttämättä voida hyödyntää esimerkiksi hinnan tai kunnollisen ruokatauon puuttumisen takia. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia, onko ravintoedun saamisella ja vakavalla ruokaturvattomuudella yhteyttä palvelualojen ammattiliiton jäsenillä. Lisäksi tutkittiin ruokaturvattomuuden esiintyvyyttä ja sen yhteyttä sosiodemografisiin muuttujiin sekä ravintoedun saamisen yleisyyttä, sen järjestämistapoja ja lounaan syöntipaikkaa. Tutkielman aineistona käytettiin PAMEL-hankkeessa (PAMilaisten elämä - elämänkulku, työ ja elintavat -tutkimus) vuonna 2022 kerättyä aineistoa, jossa ruokaturvattomuuden asteen määrittämisessä on käytetty Household Food Insecurity Access Scale mittaria. Ruokaturvattomuuden eri asteiden (ruokaturva, lievä, kohtalainen, vakava) yleisyyttä tutkittiin koko aineistossa sekä taustamuuttujien eri luokissa. Ruokaturvattomuuden eri asteiden yhteyttä sosiodemografisiin muuttujiin sekä ravintoetuun, sen järjestämistapaan ja lounaan syöntipaikkaan tutkittiin khiin neliö -testillä. Työaikaiseen ruokailuun liittyviä kysymyksiä tutkittiin ristiintaulukoimalla. Ravintoedun saamisen yhteyttä vakavaan ruokaturvattomuuteen tutkittiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Tutkimukseen osallistui 5934 henkilöä, joista 98 %:lle voitiin määrittää ruokaturvattomuuden aste. Heistä 68 % oli kokenut jonkinasteista ruokaturvattomuutta edellisen kuukauden aikana. Vakavaa ruokaturvattomuutta oli kokenut 35 %. Työnantaja oli tarjonnut ravintoedun noin kolmannekselle töissä käyvistä. Yleisimmin työaikainen ruokailu oli järjestetty ravintolassa, joka sijaitsi työpaikalla tai sen läheisyydessä, mistä sai ostaa lounaan verotusarvolla. Kaikista töissä käyvistä suurin osa söi lounaan useimmiten työpaikalla jossain muussa tilassa, kuten kahvihuoneessa. Vakioimattomassa logistisessa regressioanalyysissä ravintoedun puuttuminen lisäsi vakavan ruokaturvattomuuden todennäköisyyttä (OR 1,20; 95 % CI 1,06-1,37). Kun tutkittavien sukupuoli, ikä, huollettavien lasten lukumäärä, painoindeksi, koettu terveydentila, toimiala, työsuhdemuoto ja kotitalouden tulojen riittävyys huomioitiin mallissa, ravintoedun saaminen ei enää ollut tilastollisesti merkitsevä tekijä (OR 1,03; 95 % CI 0,86-1,23). Tämän tutkielman perusteella ravintoedun saaminen ei ole merkittävä tekijä vakavan ruokaturvattomuuden ehkäisemisessä PAM:n jäsenten keskuudessa, mutta nykyisellään työaikaisen ruokailun koko potentiaalia ei saada hyödynnettyä. Ravintoedusta tulisi tehdä entistä saavutettavampaa tuomalla sen mahdollisuus useammalle, jotta sen merkitys ruokaturvattomuuden ehkäisyssä voisi kasvaa palvelualoilla.