Pest status and incidence of the honey bee tracheal mite in Finland

英语. Colonies of honey bees (Apis mellifera L.) were surveyed for the presence of the honey bee tracheal mite (Acarapis woodi Rennie) in Finland between 1991 and 1997. Colony background information and winter loss data were obtained from beekeepers who had taken tracheal mite infested samples. A total of 2116 samples from honey bee colonies of 402 beekeepers were investigated. Infestations were found in 8% of the beekeeping operations and in 10% of the samples inspected. In the last years of the survey more than 20% of apiaries were infested. This increase may be partly explained by tracheal mite infestations found in commercial queen-rearing apiaries. A field experiment with colonies infested at different levels showed that colonies in which 20% or more of bees are infested with tracheal mites have an increased risk of dying during the winter under Finnish conditions. This infestation level was found among colonies in 92% of the infested apiaries. Comparison of the tracheal mite prevalence in apiaries with their winter losses indicated that infestations were associated with colony mortality. The results of this survey point to the high pest potential of the tracheal mite in Finland, in contrast to findings on tracheal mites from elsewhere in Europe. Therefore, strategies to prevent further spread of the mite are highly recommended and methods for effective control should be sought.;

芬兰. Tässä tutkimuksessa selvitettiin mehiläisen sisuspunkin (Acarapis woodi) esiintymistä, punkkisaastunnoista aiheutuneita tuhoja ja punkin leviämistä Suomessa. Tutkimus aloitettiin vuonna 1991, jolloin ensimmäiset sisuspunkkilöydöt Suomessa tehtiin sekä USA:sta tuodussa emoerässä että hoitajien tarhauksissa. Yhteensä 2116 mehiläisnäytettä 402 mehiläishoitajalta tutkittiin vuosina 1991–1997. Näytteistä 10% oli sisuspunkin saastuttamia ja 8%:ssa näytteitä lähettäneistä tarhauksista löydettiin vähintään yksi saastunut mehiläiskunta.Viime vuosina sisuspunkkia löytyi kotimaisten emonkasvattajien tarhauksista, mikä ainakin osittain selittänee saastuneiden tarhausten osuuden lisääntymistä tutkimusjakson kolmena viimeisenä vuotena. Eräs sisuspunkkisaastunnan lähde voi kuitenkin olla jo 1970-luvun puolivälissä Italiasta tuodut emot. Havaitsemattomia saastuntoja saattaa siten olla suomalaisessa mehiläiskannassa vielä runsaasti ja ilman yhteyttä viimeaikaisiin mehiläishankintoihin. Kenttäkoe, jossa tutkittiin erilaisia saastuntoja omaavien pesien talvehtimista, osoitti, että jo 20% saastuntataso syksyllä merkitsee lisääntynyttä talvikuolleisuusriskiä. Tulos vastaa samankaltaisissa oloissa USA:n pohjoisosissa saatuja tuloksia. Myös hoitajilta kerätty tieto talvitappioista saastuneilla tarhoilla tukee kenttäkokeen tuloksia, sillä tarhauksissa todettiin saastuneiden mehiläiskuntien osuuden lisääntyessä selvä talvitappioiden lisääntyminen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sisuspunkin suuri tuhopotentiaali Suomessa poikkeaa tilanteesta muualla Euroopassa, jossa punkki esiintyy, mutta ei juuri aiheuta tuhoja. Leviämisen estävät toimet, esim. emokaupan mukana punkin leviämisen estäminen, ovat siksi tärkeitä. Täydentävä tapa ehkäistä jatkossa sisuspunkin tuhot on siirtyä varroapunkin torjunnassa menetelmiin, jotka tehoavat myös sisuspunkkiin, esim. muurahaishapon käyttöön.