Studies on the sulfur metabolism of cows on protein-free and low-protein feed | Tutkimuksia proteiinitonta tai vähäproteiinista rehua syövien lehmien rikkiaineenvaihdunnasta

英语. The influence of purified, protein-free feed with urea and ammonium salts as nitrogen sources (0-feed) and of non-purified, urea-rich, low-protein feeds (ULP-feed) on the sulfur metabolism of cows has been studied by determining the contents of sulfur fractions in faeces, urine, milk, blood and rumen fluid. The sulfur of 0-feed was composed entirely of inorganic sulfate. During balance trials the N:S ratio in the feed varied from 6.1 to 9.5, and the sulfur content from 0.22 to 0.31 % of the dry matter. In every trial (seven with 0-feed and two with ULP-feed), of five or seven days duration, the cows were in high-positive sulfur balance. The 0-cows excreted a greater proportion of their total sulfur output via urine than the ULP-cows. The excretion of inorganic sulfate sulfur, as a proportion of the urinary and faecal sulfur, was greater for 0-cows than for ULP- or NorP-cows (cows on normal, protein-rich feed); the opposite was the case with regard to the excretion of ester sulfate sulfur and neutral sulfur. The sulfur contents of milk and blood showed only minor inter-feed differences. The sulfate content in the rumen fluid of the 0-cow rose rapidly after the commencement of feeding and then fell quite rapidly. We conclude tentatively that in the rumen of the 0-cow hydrogen sulfide is generated so quickly that the whole of it cannot be used for the synthesis of sulfur-containing compounds, a considerable proportion of it being lost in eructations or excreted as inorganic sulfates in the urine.

芬兰. Puhdasrehun, jossa proteiini oli korvattu urealla ja ammoniumsuoloilla (0-rehu), sekä puhdistamattoman, runsaasti ureaa ja vähän proteiinia sisältävän rehun (ULP-rehu) vaikutusta lehmien rikkiaineenvaihduntaan on tutkittu määrittämällä eri rikkifraktioiden pitoisuuksia lannoista, virtsoista, maidoista, veristä ja pötsinesteistä. 0-rehussa rikki oli yksinomaan epäorgaanisina sulfaatteina. Tasekokeissa rehuissa typen suhde rikkiin vaihteli 6.1—9.5 ja rikkipitoisuus 0.22- 0.31 % kuiva-aineesta. Jokaisena viiden tai seitsemän vuorokaudenpituisena koejaksona (seitsemän koejaksoa 0- ja kaksi ULP-ruokinnalla) lehmien rikkitaseet olivat hyvin positiiviset. Virtsassa erittyneen rikin osuus rikin kokonaiserityksestä oli 0-lehmillä suurempi kuin ULP-lehmillä. Epäorgaanisen sulfaattirikin osuus virtsan ja lannan kokonaisrikistä oli 0-lehmillä suurempi kuin ULP- tai NorP-lehmillä (tavanomaista proteiinirikasta rehua syövät lehmät), mutta esterisulfaatti- ja neutraalinkin osuuksien suhteen asia oli päinvastoin. Maidon ja veren rikkipitoisuuksissa ei eri ruokinnoilla ilmennyt oleellisia eroja. Ruokinnan aloittamisen jälkeen sulfaattipitoisuus kohosi 0-lehmien pötsinesteessä nopeasti ja laski sitten taas varsin nopeasti. Otaksumme, että 0-lehmien pötsin bakteerit saattavat muodostaa rikkivetyä niin nopeasti, ettei se tule kokonaisuudessaan käytetyksi rikkiyhdisteiden synteesiin, vaan huomattava osa siitä poistuu röyhtäisyissä tai erittyy absorption jälkeen epäorgaanisina sulfaatteina virtsassa.