Influence of weather conditions during swath drying on the nutritive value of hay | Säätilan vaikutus luokona kuivattavan heinän koostumukseen ja rehuarvoon

英语. The influence of weather conditions during swath drying on the composition and nutritive value of hay was investigated at seven plots of conditioned Gramineae hay. Hays were tedded 1-2 times a day except on rainy days. Five of the hays were sampled and analyzed daily, two at cutting and baling and on one other day only. One hay was harvested in fine weather and dried in just over two days. The protein content decreased, but the sugar content remained unchanged. The f.u. value (fattening feed unit = 0.7 x starch unit) fell 4 %, the DCP value 12 %. A second hay was exposed to eight days of rain. The main changes were a rise in lignin content and decrease in digestibility. The protein and sugar contents and the pepsin solubility of protein changed very little. The f.u. value fell 18 %, the DCP value2 %. Five other hays were 6-12 days as swath in variable rainy and dry weather conditions. The quality changed depending on the time, duration and amount of rain. The decreases of f. u. and DCP values were 10-30 % and 8-28 %, respectively. The contents of sugar, ash and crude fat fell 31-64, 3-51 and 36-39%, while the crude fibre content rose 6-23 %. The reduction in the DCP value in bad weather depended more on the decrease of pepsin solubility of protein than on the decrease of protein content. The potassium content of hay proved to be a good measure of the leaching due to rain. In the present hays the potassium content decreased 0-79 %. The average total losses calculated on the basis of lignin content of hay were as follows (ranges in parenthesis): DM 22 % (12-29), F. u. 35 % (15-51), DCP 32 % (22-49), sugars + fructosan 50 % (12-74) and ash 33 % (18-65).

芬兰. Luokona kuivattavan heinän rehuarvoa heikentävät kasvin hengitys, mikrobien hajoitustoiminta, sateiden aiheuttama ravintoaineiden huuhtoutuminen ja mekaanisten käsittelyjen aiheuttama kariseminen. Sateisena kautena pahin on mikrobitoiminta, poudalla kariseminen. Murskatun Gramineae-heinän koostumuksen ja rehuarvon muutoksia luokokuivatusaikana tutkittiin Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitoksen ja Pohjois-Savon koeaseman yhteistyönä seitsemästä heinäerästä vuosina 1977-1979. Heinä kaadettiin niittokelamurskaimella ja sitä pöyhittiin kelapöyhimellä tai ketjuharavalla 1-2 kertaa päivässä, jos sää edellytti pöyhimistä. Pääosa analyyseistä tehtiin päivittäin, pieni osa vain niitto- ja paalauspäivien näytteistä. Orgaanisen aineen sulavuus määritettiin in vitro -menetelmällä ja raakavalkuaisen sulavuus pepsiini-HCI -liukoisuutena. Näiden tietojen ja koostumuksen perusteella laskettiin heinien ry- ja srv-arvot. Yksi seitsemästä heinäerästä korjattiin täyspoudalla ja päästiin paalaamaan jo 2 1/2 päivän kuluttua. Heinän sokeripitoisuus pysyi muuttumattomana ja ry-arvo laski vain 4 %. Lehtien kariseminen aiheutti valkuaishävikkiä ja srv-arvo aleni 12%. Toinen heinäerä oli luokona jatkuvissa sateissa kahdeksan päivää, minkä jälkeen se paalattiin märkänä. Valkuaispitoisuus ja valkuaisen sulavuus pysyi lähes muuttumattomana ja sokeripitoisuuskin laski vain vähän. Ligniinipitoisuus nousi ja sen mukana sulavuus laski. Rehuyksikköarvo aleni 18 %, mutta srv-arvo vain 2 %. Muut viisi heinäerää olivat luokona 6-12pv. Niiden rehuarvoa alensivat kaikki tappiotekijät, sateiden ajoittumisesta, kestosta ja määrästä riippuen eri asteisina. Suurinta tuhoa teki kuivaan heinään tullut pitkään jatkunut sade. Tässä ryhmässä heinän ry-arvo aleni 10-30%, srv-arvo 8-28 %, sokeripitoisuus 31-64 %, tuhkapitoisuus 3-51 % ja raakarasvapitoisuus 35-39 %. Raakakuitupitoisuus nousi 6-23 %. Vuoroin kuivahtavan ja kastuvan heinän valkuaisarvoa huononsi enemmän valkuaisen sulavuudenlasku kuin sen pitoisuuden aleneminen. Heinän kalium-pitoisuus todettiin hyväksi huuhtoutumisen parametriksi. Tutkituissa heinissä K-pitoisuus aleni 0-79 %. 20 mm/pv sademäärä kuivaan heinään sai aikaan suurta kaliumin hävikkiä, 5mm/pv ei vielä sanottavasti. Heinän ligniinipitoisuutta indikaattorina käyttäen lasketut keskimääräiset kokonaistappiot (suluissa raja-arvot) olivat: kuiva-aine 22 % (12-29), ry 35 % (15-51), srv 32 % (22-49), sokerit 50 % (12-74) ja tuhka 33 % (18-65). Tutkimuskauteen osui keskitasoa sateisempia korjuukausia, minkä vuoksi keskiarvotappiot lienee katsottava Suomen normaaleja keskiarvoja suuremmiksi.