Barley fibre and wet distillers’ solubles in the diet of growing cattle | Ohrarehu ja tärkkelysrankki kasvavien lihanautojen säilörehuun perustuvassa ruokinnassa

英语. Twenty-eight bulls were used in a 3 x 2 factorial design to study the effects of two by-products from the integrated starch-ethanol process, barley fibre and distillers’ solubles, as supplements for grass silage. The animals were divided into five blocks and slaughtered when the average live weight (LW) of each block reached 500 kg. The three energy supplements were barley (B), a mixture (1:1 on a dry matter (DM) basis) of barley and barley fibre (BF), and barley fibre (F), fed without (DS-) or with (DS+) wet distillers’ solubles (200 g kg-1 concentrate on DM basis). Concentrates were given at the rate of 95 g DM kg-1 LW0.6. Including barley fibre in the diet did not affect feed intake, but distillers’ solubles tended to increase both silage and total DM intakes as well as amino acids absorbed in the intestine and energy intake. The protein balance in the rumen increased with the inclusion of barley fibre (P

芬兰. Tärkkelys-etanolituotannon oheistuotteina saadaan useita märehtijöiden ruokintaan soveltuvia rehuja, joista tärkeimpiä ovat ohrarehu ja tiivistetty tärkkelysrankki. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ohran korvaamista ohrarehulla joko ilman tiivistettyä tärkkelysrankkia tai sen kanssa kasvavien lihanautojen vapaaseen säilörehun syöntiin perustuvassa ruokinnassa. Kokeessa oli 28 sonnia, joiden alkupaino oli keskimäärin 205 kg ja elopaino teurastettaessa noin 500 kg. Energiaväkirehuna kokeessa oli ohra, ohran ja ohrarehun seos (1:1) sekä ohrarehu. Tärkkelysrankkilisällä korvattiin kunkin energiaväkirehun kuiva-aineesta (ka) 200 g kg-1 tai ei. Väkirehua annettiin 95 g ka (elopaino-kg)0.6. Säilörehu oli käymislaadultaan ja sulavuudeltaan hyvälaatuista, mikä vaikutti sonnien suureen kuiva-aineen syöntiin. Ohrarehu sisälsi runsaasti enemmän kuitua ja raakavalkuaista kuin ohra, jonka energiapitoisuus oli 18 % suurempi kuin ohrarehun. Tärkkelysrankissa oli tyypillisesti paljon valkuaista ja maitohappoa. Ohrarehu ja tärkkelysrankki lisäsivät sonnien säilörehun ja kokonaiskuiva-aineen syöntiä sekä ohutsuolesta imeytyvien aminohappojen saantia, mutta vain tärkkelysrankki lisäsi energian saantia varsinkin kasvatuskauden lopussa. Vaikka ohrarehu sisälsi vähemmän energiaa kuin ohra, ei se juurikaan vaikuttanut sonnien keskimääräiseen muuntokelpoisen energian saantiin, sillä säilörehun syönti lisääntyi. Kuitenkin kasvatuskauden loppupuoliskolla (elopaino yli 300 kg) ohrarehua väkirehunaan saaneiden sonnien energian saannin ja tarpeen välillä oli suurin ero. Rehuannoksen pötsin valkuaistase parani sekä ohrarehun että tärkkelysrankin vaikutuksesta. Kaikkien ruokintaryhmien sonnien valkuaisen saanti (OIV) ylitti tarpeen koko kokeen ajan. Sonnien keskimääräinen päiväkasvu oli erinomainen (1330 g d-1) eikä ruokintaryhmien välillä ollut eroa. Kun koeaika jaetaan kahteen osaan, kokeen alussa ohrarehua väkirehussaan saaneet sonnit kasvoivat nopeammin kuin ohraryhmä, mutta lopussa ohrarehuryhmien kasvu hidastui selvästi. Ohrarehun positiivinen vaikutus kasvatuksen alussa voi johtua sonnien lisääntyneestä aminohappojen saannista. Tärkkelysrankki ei parantanut sonnien kasvua merkitsevästi kokeen loppupuolella, vaikka syönti lisääntyi. Teurastuloksiin ei ohrarehulla tai tärkkelysrankilla ollut vaikutusta.