Performance of growing dairy bulls offered diets based on silages made of whole-crop barley, whole-crop wheat, hairy vetch and grass

英语. The present experiment was conducted to study diet digestibility, feed intake, animal performance and carcass characteristics of growing dairy bulls offered diets based on (1) whole-crop barley, (2) a mixture of whole-crop barley and hairy vetch (Vicia villosa Roth.) or (3) a mixture of whole-crop wheat and hairy vetch relative to moderate digestible grass silage-based diet. The feeding experiment with 24 Finnish Ayrshire and 8 Holstein-Friesian bulls included 4 forage feeding treatments: (1) grass silage (G), (2) whole-crop barley and hairy vetch mixture silage (BHV), (3) whole-crop wheat and hairy vetch mixture silage (WHV) and (4) whole-crop barley silage (B). In all treatments animals were offered silage ad libitum. The amount of concentrate supplementation was 36 g (W0.75)-1 animal-1 day-1 for all treatments. The concentrate ration included rolled barley and rapeseed meal. Differences between the treatments were compared using an a priori test (Dunnett’s test) so that comparison of the diets was based on the G diet. The animals were fed the experimental diets from day 240 to finish at day 505 of age. During the experiment the average concentrate proportions of G, BHV, WHV and B diets were 437, 424, 426 and 423 g dry matter (DM) (kg DM)-1, respectively. There were no significant differences in silage DM intake or in the total DM intake (DMI) (kg DM d-1) between treatments. However, DMI kg-1 W0.75 tended to be 3.5% higher (p = 0.09) in the B diet than in the G diet. Due to increasing energy intake, the gain of the bulls was higher with the G diet than with the WHV diet (p < 0.05). BHV and B diets did not differ from the G diet in gain. Treatments had no significant effect on the dressing proportion or carcass conformation. The carcass fat score of WHV bulls was 29% lower (p < 0.05) than that of the G bulls, but BHV and B diets did not differ from the G diet in carcass fatness. The feed conversion rate (DM intake kg-1 carcass gain) of the bulls was better (p < 0.001) and protein conversion (g AAT kg-1 carcass gain) tended to be better (p = 0.07) with the G diet than with the WHV diet. BHV and B diets did not differ from the G diet in any feed conversion parameters. It can be concluded that replacing moderate digestible grass silage with whole-crop wheat and hairy vetch mixture silage decreased the carcass gain of growing dairy bulls due to lower energy intake and poorer feed conversion. Instead, replacing moderate digestible grass silage with whole-crop barley or with whole-crop barley and hairy vetch mixture silage resulted in no differences in the performance or carcass characteristics parameters of growing dairy bulls.;

芬兰. MTT:llä tehdyssä ruokintakokeessa verrattiin kesällä 1999 viljeltyjen ja kokoviljasäilörehuksi korjattujen rehujen tuotantovaikutusta kasvavien maitorotuisten sonnien ruokinnassa. Koerehuina olivat puhtaasta ohrakasvustosta (O-rehu), ruisvirnan ja ohran seoskasvustosta (OV-rehu), ruisvirnan ja kevätvehnän seoskasvustosta (VV-rehu) sekä timoteikasvustosta (N-rehu) korjatut säilörehut. O- ja OV-rehu korjattiin elokuun alussa ja VV-rehu noin kolmea viikkoa myöhemmin. Kaikki viljasäilörehut korjattiin pystykasvustosta kaksoissilppurilla, rehuihin lisättiin korjuun yhteydessä happopohjainen säilöntäaine ja ne varastoitiin laakasiiloihin. Kokeen esikuivattu nurmisäilörehu korjattiin kesän ensimmäisestä niitosta. Koesäilörehut syötettiin marraskuussa 2000 alkaneessa ruokintakokeessa maitorotuisille sonneille (yhteensä 32 kpl). Sonnit ryhmiteltiin 8 kuukauden ikäisinä elopainon perusteella neljään ruokintaryhmään (OV = ohra-ruisvirnakokovilja-, VV = vehnä-ruisvirnakokovilja-, O = ohrakokovilja- ja N = nurmisäilörehu). Ruokintakoe kesti sonnien teurastukseen saakka. Sonnit saivat koko kokeen ajan vapaasti säilörehua. Sonnien päivittäinen väkirehuannos oli 36 grammaa eläimen metabolista elopainokilogrammaa kohti. Väkirehuannos koostui litistetystä ohrasta ja rypsirouheesta. Tilastollisessa testauksessa N-ryhmä toimi kontrolliruokintana, johon muita käsittelyjä verrattiin. Ruokintaryhmien välillä ei ollut eroa säilörehun syönnissä tai kuiva-aineen kokonaissyönnissä. Kuitenkin eläinten metabolista elopainoa kohti laskettu kuiva-aineen syönti oli O-ryhmällä 3.5% suurempi kuin N-ryhmällä (p = 0.09). Lisääntyneestä energian saannista johtuen N-ryhmän sonnien päivä- ja nettokasvutulokset olivat paremmat kuin VV-ryhmän sonneilla. Sen sijaan OV- ja O-ruokinnat eivät eronneet N-ruokinnasta kasvutulosten osalta. Koekäsittelyillä ei ollut vaikutusta teurasprosenttiin eikä teurasruhojen lihakkuuteen. N-ryhmän sonnien ruhot olivat 29% rasvaisempia kuin VV-ryhmän sonnien ruhot (p