Influence of lime and fertilizers upon the mineralization of peat nitrogen in incubation experiments | Kalkin ja lannoitteiden vaikutuksesta turpeen typen mineraloitumiseen muhituskokeissa

英语. An attempt has been made to elucidate the influence of lime and fertilizers upon the mineralization of peat nitrogen under laboratory conditions. The main object was to study differences between the responce of various kinds of peats to these treatments and to the incubation under conditions favourable for the activity of microorganisms. The material consisted of eight peat samples from North Finland. Four of them were fen peats with a virgin productivity of 6—8. The other four originated from untillable bogs with a virgin productivity of 1—3. All the samples were from virgin peat lands and only slightly decomposed. In spite of the different origins of these peat groups no marked differences in their chemical composition and characteristics could be found. This was supposed to be due to their low degree of decomposition. In the first large incubation experiment carried out at 15°—22 °C the accumulation of nitrate-nitrogen during the B—lo8—10 months of incubation was relatively high in all the limed samples, but marked nitrification occurred also in most of the un-limed samples, the Sphagnum fuscum peat being the most prominent exception. On the average, the effect of lime upon the total accumulation of mineral nitrogen was positive only in three of the fen peats and in the Sphagnum fuscum sample. In the second experiment lime seemed to stimulate the ammonification in the Sphagnum peats during the first month of incubation, but later on the accumulation of mineral nitrogen was found to be almost equally intensive in the limed and un-limed samples. No significant effect of potassium, phosphorus and nitrogen fertilizers could be stated in the incubation experiments. The same was true in respect to the effect of copper sulphate, zinc chloride or ammonium molybdate. The influence of ash upon the changes in the mineral nitrogen content of one fen peat was supposed to be due to its neutralizing agencies. The accumulation of mineral nitrogen, particularly of ammonium nitrogen, was highest in the untreated samples. Although some superiority of the fen peats to the Sphagnum peats in respect to the speed of the accumulation of mineral nitrogen could be stated, the differences between these groups after the prolonged incubation were negligible. This can be explained by the different intensity of immobilization and denitrification of nitrogen in these peats under the conditions of the experiments. It also may be taken to mean that no distinct differences existed between the decomposability of the nitrogen compounds of these slightly humified fen peats and Sphagnum peats.

芬兰. Edellä selostetuissa muhituskokeissa tutkittiin kalkin, kali-, fosfaatti- ja typpilannoitteiden sekä tuhkan, kuparin, sinkin ja molybdeenin vaikutusta turvenäytteiden mineraalitypen kertymiseen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota eri turvelajien välisiin eroihin. Aineistona oli kahdeksan pohjois-Suomen tyypillisiltä, luonnontilaisilta soilta otettua turvenäytettä. Näytteet 1—4 olivat viljelyskelpoisilta soilta, Bo 6—8, näytteet 5—8 rahkasoilta, joiden boniteetti oli I—3. Kaikki näytteet olivat soiden pintaosasta ja heikosti maatuneita. Huolimatta erilaisesta viljelysarvostaan nämä turveryhmät osoittautuivat kemiallisilta ominaisuuksiltaan yllättävän samanlaisiksi, ainoana poikkeuksena oli maatumaton Sphagnum fuscum-turve, näyte 5. Tähän lienee syynä lähinnä turpeiden alhainen maatumisaste. Kalkitus näytti yleensä edistävän nitrifikaatiota, joskin melkoista nitraattitypen kertymistä oli havaittavissa myös kalkitsemattomissa näytteissä 8—10 kk muhituksen aikana. Kalkin vaikutus mineraalitypen kokonaismäärään oli sen sijaan useissa tapauksissa negatiivinen. Tuhkan vaikutus näytti kytkeytyvän lähinnä sen neutraloiviin ominaisuuksiin. Hivenaineilla, samoin kuin kali- ja fosfaattilannoitteilla ei voitu todeta olevan selvää vaikutusta turpeen typen muutoksiin. Typpilannoitteet alensivat useissa tapauksissa kertyneen mineraalitypen määrää. Vaikka muhituskokeiden tulokset osoittivat melkoisia eroja eri turvelajien mineraalitypen kertymisessä, selvää rajaa ei ollut havaittavissa eri turveryhmien välillä. Ainoastaan muhituksen alkuvaiheessa näytti typen ammonifioituminen olevan hiukan nopeampaa kalkitsemattomissa ja lannoittamattomissa mutasuoturvenäytteissä kuin vastaavissa rahkaturpeissa. On tietenkin otettava huomioon, että tällaisten kokeitten tulokset osoittavat ainoastaan mineraloitumisen, immobilisoitumisen ja denitrifikaation yhteisvaikutusta turpeen typen muutoksiin. Prosessit ovat siis voineet olla hyvinkin erilaiset eri näytteissä samanlaisesta lopputuloksesta huolimatta. Laboratoriokokeet, joissa jauhettua turvetta on muhitettu mahdollisimman suotuisissa olosuhteissa ja joissa kasvien ravinteiden otto sekä ravinteiden huuhtoutuminen eivät pääse vaikuttamaan, antavat tuloksia, jotka voivat poiketa huomattavasti kentällä saatavista. Näitten kokeitten perusteella näyttää kuitenkin siltä, etteivät heikosti maatuneidenrahkaturpeiden typpiyhdisteet olisi sen vaikeammin hajaantuvia kuin heikosti maatuneiden mutasuoturpeiden typpi. Jos luonnon olosuhteissa on havaittavissa eroja samalla maatumisasteella olevien mutasuoturpeiden ja rahkaturpeiden typen mineraloitumisessa, ne johtunevat muista tekijöistä kuin itse typpiyhdisteiden koostumuksesta.