Impact of Forest Owners’ Amenity Valuation for the Outcomes of Carbon Policies | Metsänomistajien ameniteettiarvostuksen vaikutukset hiilipolitiikkojen tuloksiin

Forest owners’ valuation of non-timber benefits (i.e., amenities) impacts their forest management decisions. In Finland, 43 percent of the forest area is owned by private owners (Metsäkeskus, n.d.), therefore having a significant impact on the overall harvesting decisions. Possibilities are currently explored in Finland to implement carbon policies to mitigate climate change impacts (Maa- ja metsätalousministeriö, 2025). This thesis examines the impact of forest owners’ amenity valuation on the outcomes of carbon policies. Market level land-use model, the Amenity Model, was developed to explore the research question. The model is an adaptation of Rautiainen et al. (2018a) model, excluding the albedo effect, and including Faustmannian and Hartmanian landowners, with amenity valuation generated from the Hartmanian forest area. The Amenity Model was run with combinations (i.e., cases) of varying carbon prices and forest owners’ amenity valuation levels. Two model setups were utilized, one with two landowner types (Two-Owner Model), and other with only one landowner type active at a time (One-Owner Model). The results showed diminishing marginal impact for carbon pricing on additional carbon sequestration, especially notable with higher amenity valuation levels of forest owners in the One-Owner Model setup. Timber harvests decreased in some of the cases with higher carbon price and amenity valuation levels. Forest area and rotation periods increased in all the cases with a positive carbon price or amenity valuation level. Cyclicality was observed in mean ages and harvest areas in the Two-Owner Model as part of the available land was allocated to agriculture and no land conversion costs were present. The diminishing marginal impact of carbon pricing suggests that the policy designers could benefit from evaluating the amenity valuation level of forest owners. Not considering it, might lead to reduced impacts in carbon sequestration, and estimating the amenity valuation accurately, could help the policy designer to size up the carbon price correctly to achieve the desired level of carbon sequestration. Since welfare impacts were not presented in the thesis, future research should contribute for this for more robust policy recommendations.

Metsänomistajien arvostus metsän puuntuotannon ulkopuolisia hyötyjä, eli niin sanottuja ameniteettiarvoja, kohtaan vaikuttaa heidän metsänhoitopäätöksiinsä. Suomessa 43 prosenttia metsäpinta-alasta omistaa yksityiset omistajat (Metsäkeskus, n.d.), joten heillä on merkittävä vaikutus hakkuupäätöksiin kokonaisuutena. Mahdollisuuksia hiilipolitiikkojen implementoinnista tutkitaan Suomessa parhaillaan ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi. (Maa- ja metsätalousministeriö, 2025). Tämä tutkielma tutkii miten metsänomistajien arvostus ameniteettiarvoja kohtaan vaikuttaa hiilipolitiikkojen lopputuloksiin. Markkinatason maankäyttömalli, Ameniteetti-malli (engl. Amenity Model), kehitettiin tutkimuskysymyksen tarkastelemista varten. Malli on mukautus Rautiainen ym. (2018a) mallista, josta on poistettu albedo-efekti ja johon on lisätty faustmannilaiset ja hartmanilaiset maanomistajat, ja jossa ameniteettiarvot syntyvät hartmanilaisen metsäalueen perusteella. Ameniteetti-mallia ajettiin eri yhdistelmillä (eli tapauksilla), joissa vaihdeltiin hiilen hintaa sekä metsänomistajien ameniteettiarvostuksen tasoa. Käytössä oli lisäksi kaksi eri malliasetusta: kahden omistajan malli (Two- Owner Model) ja yhden omistajan malli (One-Owner Model), jossa vain toinen maanomistajatyyppi oli kerrallaan aktiivinen. Tulokset osoittivat hiilen hinnoittelun vähenevää rajavaikutusta lisähiilensidontaan, korostuen erityisesti metsänomistajien korkeammilla ameniteettien arvostusasteilla yhden omistajan mallissa. Hakkuut vähenivät joissakin tutkituissa tapauksissa, joissa hiilen hinta ja ameniteettien arvostusaste olivat korkeampia. Metsäpinta-ala ja kiertoajat kasvoivat kaikissa tapauksissa, joissa hiilen hinta tai ameniteettien arvostustaso oli positiivinen. Syklisyyttä havaittiin keski-ikien ja hakkuupinta-alojen osalta kahden omistajan mallissa, kun osa saatavilla olevasta maa-alasta oli allokoitu maatalouskäyttöön eikä maankäytön muutoksesta aiheutuvia kustannuksia ollut. Hiilen hinnoittelun vähenevä rajavaikutus viittaa siihen, että politiikkasuunnittelijat voisivat hyötyä metsänomistajien ameniteettiarvostuksen tason arvioimisesta. Mikäli arvostuksen tasoa ei huomioida, saattaa se johtaa pienempiin vaikutuksiin hiilensidonnassa, kun taas arvostusasteen oikein arviointi voisi edesauttaa hiilen hinnan mitoittamisessa, jotta haluttu hiilensidonnan taso saavutettaisiin. Koska hyvinvointivaikutuksia ei esitetty tässä tutkielmassa tulevan tutkimuksen tulisi edistää tätä, jolloin politiikkasuosituksista saataisiin vankempia.