Kauran (Avena sativa L.) sato ja typen käyttö kierrätyslannoitteilla

Maatalouden rakennekehitys on johtanut tilanteeseen, jossa karjattomat tilat ovat riippuvaisia tilan ulkopuolisista mineraalilannoitteista ja peltojen hiilivarastot heikkenevät. Samaan aikaan koti-eläintuotannon keskittymäalueilla lantaa kertyy yli oman kasvintuotannon tarpeen, jolloin niiden ravinteet ovat alttiina huuhtoutumiselle. Ravinnehävikin, vesistökuormituksen ja ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kansallisissa hankkeissa pyritään lisäämään kierrätys-lannoitteiden käyttöä. Ne ovat maatalouden, teollisuuden ja jätehuollon sivuvirroista prosessoituja lannoitteita tai maanparannusaineita, joiden yleisimpiä syötteitä ovat karjanlanta, ylijäämänurmet, elintarviketeollisuuden sivuvirrat, biojäte ja metsäteollisuuden lietteet. Tässä HYKERRYS-hankkeen tutkimuksessa testattiin kolmen kierrätyslannoitevalmisteen vai-kutusta kauran jyväsatoon ja sadon laatuun sekä lannoitteiden sisältämien ravinnemäärien vaiku-tusta niihin. Helsinkiin perustetulla koelohkolla viljeltiin kauraa kolmena peräkkäisenä vuotena vii-sivuotisen viljelykierron mukaisesti. Lannoituskäsittelyinä olivat nestemäinen ammoniumsulfaatti, lietemäinen mädätysjäännös ja rakeinen lihaluujauho, joita verrattiin mineraalimuotoiseen väkilan-noitteeseen. Kontrollikäsittelyinä toimivat lannoittamattomat koeruudut sekä kolme eri typpipor-raskäsittelyä, joille levitettiin mineraalityppeä 44–161 kg/ha. Eri lannoituskäsittelyjen tuottamat jyväsadot poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan vain suotuisalla kasvukaudella 2017, jolloin lannoittamattomat kontrolliruudut tuottivat pienimmän sadon. Kierrätys- ja väkilannoitekäsittelyjen sadot olivat kuitenkin samansuuruiset, eikä jyvien proteiini-, tärkkelys-, kuitu- tai tuhkapitoisuuksissa ollut merkittäviä poikkeamia kolmen vuoden yli tarkasteltuna. Lannoitteiden sisältämistä ravinnemääristä vain liukoinen typpi ja kokonaistyppi kor-reloivat positiivisesti jyväsadon kanssa. Kierrätyslannoitteista paras typpihyötysuhde eli sato lisät-tyä typpikiloa kohti saatiin lihaluujauholla, jossa typen levitysmäärät olivat pienemmät kuin muilla käsittelyillä. Tulosten perusteella ammoniumsulfaatti, lihaluujauho ja mädätysjäännös voivat olla yhtä te-hokkaita kauran lannoituksessa kuin väkilannoite, kun niissä lisätään yhtä paljon liukoista typpeä. Koelohkon hyvä viljavuus ja kuivuus kahtena jälkimmäisenä koevuotena vaikuttivat siihen, ettei lannoituksesta ollut merkittävää hyötyä kuin kasvukaudella 2017. Luotettavan datamäärän kerää-miseksi ja kierrätyslannoitteiden pitkäaikaisen maanparannusvaikutuksen selvittämiseksi kierrä-tyslannoitteiden tutkimusta kannattaa laajentaa useille pilottimaatiloille. Lisäksi nykyisiä lannoitus-suosituksia on syytä tarkentaa ravinnetaseisiin perustuvalla ohjauksella, mikä auttaisi viljelijöitä havaitsemaan pullonkaulat ja vähentäisi ylilannoitusta niillä lohkoilla, jotka tuottaisivat korkeita satoja ilman lannoitustakin.

Modern agriculture is based on intensive farming practices where plant production farms rely on external mineral fertilizers and carbon stocks of the soils are decreasing. At the same time, regional clusters of animal production farms are struggling with excessive manure that increases the risk of nutrient leaching from their fields. To overcome problems related to nutrient loss, eu-trophication of watersheds and greenhouse gas emissions from food production, several national projects aim to promote farmers to use recycled fertilizers. The latter are fertilizers or soil condi-tioners which can be processed from side products such as animal manure, green manure, mu-nicipal biowaste, by-products from food industry or sludges from wood industry. The aim of this study was to determine how different recycled fertilizer products affect grain yield and yield quality of oat as well as how the products perform in relation to nitrogen input. The field experiment was founded in southern Finland where oat was cultivated for three successive years in a five-year rotation. Liquid ammonium sulfate, meat and bone meal pellets and biogas sludge were compared with commercial mineral fertilizer. The control treatments were unfertilized plots and mineral fertilization treatments with three different nitrogen levels between 44–161 kg/ha. There were no statistically significant differences between treatments in terms of grain yield, except for favorable growing season 2017 when unfertilized plots produced the lowest yield. Nor were there differences in protein, starch, fiber or ash content of grains among recycled and min-eral fertilizers over the three years. The grain yield was positively correlated with the amount of soluble and total nitrogen. Having the lowest application level, meat and bone meal produced the highest yield per nitrogen input among fertilizer treatments. The yield results show that ammonium sulfate, meat and bone meal and biogas slurry can be as effective as mineral fertilizers in oat production, if they have the same amount of soluble nitro-gen. Good fertility of the research plot and drought stress during the two following years mitigat-ed differences among treatments so that nitrogen fertilization proved itself useful only in the grow-ing season 2017. To gather enough data and determine the long-term effect of recycled fertiliz-ers, further research should be distributed into several pilot farms. Moreover, the current Finnish fertilizer recommendations should be updated towards experimental nutrient balance models. This could encourage farmers to gather information of the yield-limiting factors and prevent over fertili-zation in poorly responsive soils.