Kokoviljasäilörehun valkuaistäydennys lihanautojen ruokinnassa | Need for protein supplementation in the diet of growing dairy bulls fed a whole-crop barley silage based diet

Maisterintutkielma oli osa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Kehitystä naudanlihantuotantoon -hanketta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää valkuaistäydennyksen merkitystä maitorotuisten sonnien kokoviljasäilörehuruokinnassa. Kokoviljasäilörehun käytöllä olisi mahdollista alentaa nautatilojen rehuntuotantokustannuksia. Puhtaasta viljakasvustosta korjattu kokoviljasäilörehu sisältää tavallisesti raakavalkuaista jopa alle 100 g/kg ka. Kokoviljasäilörehulla ruokittujen sonnien dieetissä suositellaan käytettäväksi valkuaistäydennystä.Lihanautojen lisäkasvun ja rehun hyväksikäytön kannalta optimaalinen valkuaistäydennys ei ole kuitenkaan täysin selvillä. Koe alkoi tammikuussa 2012 ja loppui helmikuussa 2013. Kokeessa oli 36 maitorotuista (ay, hol) sonnia, jotka kokeen alkaessa olivat keskimäärin 217 vuorokauden ikäisiä ja painoivat 265 kg. Sonnit jaettiin yhdeksään neljän eläimen blokkiin (7 ay-, 2 hol-blokkia), joista ne arvottiin neljään eri koeruokintaan. Koeryhmien 1 - 3 sonnit saivat vapaasti seosrehua, jossa oli kokoviljasäilörehua 60 % kuiva-aineesta (ka) ja litistettyä ohraa 40 % ka:sta. Koeryhmä 1 (KV) ei saanut valkuaistäydennystä. Koeryhmässä 2 (KVR) valkuaislisänä oli rypsitiiviste, jonka annostelumäärä oli 620 g/eläin/vrk. Koe-ryhmässä 3 (KVRU) valkuaislisänä oli rypsipohjainen ureatiiviste, jonka annostelumäärä oli 480 g/eläin/vrk. Koeryhmä 4 oli kontrolliryhmä (N), jonka vapaasti saama seosrehu sisälsi hyvälaatuista nurmisäilörehua 60 % ka:sta ja litistettyä ohraa 40 % ka:sta, mutta ei valkuaistäydennystä. Jotta koeryhmien väkirehuprosentti säilyi samana, ryhmille 1 ja 4 annettiin 500 g/vrk litistettyä rehuohraa käsin. Rehujen syönti määritettiin punnitsemalla sonnin saama rehuannos sekä rehujäännös päivittäin. Sonnien kasvua seurattiin punnitsemalla eläimet kuukausittain. Ruokintojen näennäinen in vivo -sulavuus määritettiin kaikilta sonneilta kerran kokeen aikana käyttäen happoon liukenematonta tuhkaa (AIA) merkkiaineena. Sonnit teurastettiin kahdessa erässä joulukuussa 2012 ja helmikuussa 2013. Sonnit olivat teurastettaessa noin 562 vuorokauden ikäisiä. Molemmat säilörehut olivat käymislaadultaan hyviä. Nurmisäilörehun keskimääräinen in vitro –sulavuus oli hyvä (D-arvo 678 g/kg ka), mutta kokoviljasäilörehussa se oli selvästi huonompi (623 g/kg ka). Nurmisäilörehun raakavalkuaispitoisuus oli suurempi (151 g/kg ka) verrattuna kokoviljasäilörehuun (105 g/kg ka). Kokeessa ei todettu eroja eri ruokintaryhmien karkearehun syönnissä eikä kuiva-aineen kokonaissyönnissä. Runsaammasta energian saannista johtuen N-ryhmän sonnien päivä- ja nettokasvu oli muita sonneja nopeampaa (p<0,07 ja p<0,03). Valkuaistäydennys ei vaikuttanut KV-ruokintojen kasvutuloksiin. Ruokinta ei vaikuttanut sonnien teurasprosenttiin, mutta N-ryhmän sonnien lihakkuus oli muita sonneja parempi ja ne olivat rasvaisempia (p<0,06 ja p<0,003). KV-ruokintojen teurastulokset eivät poikenneet toisistaan. N-ryhmän sonnien rehun hyväksikäyttö oli tehokkaampaa verrattuna KV-ryhmän sonneihin, mutta KV-ruokintojen välillä ei ilmennyt eroja. Siten korvaamalla hyvälaatuista nurmisäilörehua kokoviljasäilörehulla, syntyy eroja sonnien kasvu- ja teurastuloksiin sekä rehun hyväksikäyttöön siitäkin huolimatta, että kokoviljasäilörehuun lisättäisiin valkuaista. Valkuaisen laadulla ei ole vaikutusta kokoviljaa saaneiden sonnien tuotantotuloksiin. Ruokinnoilla ei ollut kuitenkaan merkitsevää vaikutusta sonneista saatavaan teurastiliin. Naudanlihantuotannon taloudelliseen tulokseen vaikuttaa teurastilin lisäksi myös eläinten rehun kulutus, kasvatusaika, rehujen tuotantokustannukset ja hinnat. Siten pelkän teurastilin perusteella ei voida sanoa, mikä kokeen ruokinnoista olisi taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Kokoviljasäilörehuruokinnoilla saavutettiin tässä tutkimuksessa verrattain hyvät kasvutulokset (nettokasvu keskimäärin 618 g/pv), mikä osoittaa kokoviljasäilörehun olevan varteenotettava vaihtoehto lihanautatilan rehuviljelyssä.

The present experiment was conducted to study feed intake, growth and carcass characteristics of growing dairy bulls offered diets based on whole-crop barley silage with or without protein supplementation relative to a grass silage-based diet. A feeding experiment was conducted in the experimental barn of MTT Agrifood Research Finland in Ruukki starting in January 2012 and ending in February 2013. Four feeding treatments comprised in 28 Finnish Ayrshire and 8 Holstein bulls. The bulls were fed a total mixed ration (TMR) ad libitum. For feeding groups 1 – 3 TMR included whole-crop barley silage [600 g/kg dry matter (DM)] and rolled barley (400 g/kg DM). The bulls in group 1 (KV) were fed without protein supplementation. Group 2 (KVR) got rapeseed-based concentrate 620 g/animal/d. Group 3 (KVRU) got rapeseed plus urea –based concentrate 480 g/animal/d. Group 4 (N) were fed a TMR which included grass silage (600 g/kg DM) and rolled barley (400 g/kg DM) but no protein supplementation. In order that concentrate proportions were same in all treatments, groups 1 and 4 got in addition 500 g rolled barley/animal/d. Protein supplementation in KVR and KVRU treatments was balanced so that the total amount of the crude protein in the diet was equal in both treatments, and the protein balance in the rumen fulfilled the Finnish recommendation which is above -10 g/kg DM for growing cattle above 200 kg live weight. The whole-crop barley silage and grass silage used in the present experiment included 623 and 678 g digestible organic matter in kg DM, respectively. The data were subjected to analysis of variance using the SAS MIXED procedure. Differences between the dietary treatments were tested using three orthogonal contrasts: 1) N vs. others, 2) KV vs. KVR + KVRU, and 3) KVR vs. KVRU. The bulls were fed the experimental diets from 217 days of age to slaughter at 562 days of age. There were no significant differences in the total DM intake (kg DM/d) between treatments. Due to higher energy intake, the live weight gain g/d and carcass gain g/d of the bulls were faster in the N diet compared to the whole-crop diets (p<0,07 and p<0,03). Protein supplementation had no effects on growth performance among the whole-crop treatments even though in the KV diet PBV was below the Finnish recommendation. Treatments had no significant effect on the dressing proportion but the carcass conformation score and fat score of the N bulls were higher (p<0,06 and p<0,003) compared to the whole-crop bulls. There were no differences in the carcass traits among the whole-crop barley diets. The feed conversion rate (DM intake kg/live weight or carcass gain) of the bulls was better in the N diet than in the whole-crop diets, but protein supplementation had no effects on feed conversion rates. It can be concluded that replacing well digestible grass silage with whole-crop barley silage decreased the carcass gain of the bulls due to lower energy intake and poorer feed conversion rate. However, the fairly high carcass gain (618 g/d) of the wholecrop bulls indicates that grass silage could be totally replaced by whole-crop barley in the diet of dairy bulls. Protein supplementation had no effects on animal performance among the whole-crop treatments even though in the KV diet PBV was below the Finnish recommendation. This indicates that recommended PBV for growing cattle above 200 kg live weight could even be reduced without adverse effects on gain.