Kokoviljasäilörehun viljelyn tuotantokustannukset ja kannattavuus maidontuotannossa

Kokoviljasäilörehua ja ostoviljaa ruokinnassa käyttävän maitotilan kannattavuus muodostuu paremmaksi kuin nurmisäilörehua ja omaa rehuviljaa käyttävän tilan kannattavuus. Kokoviljasäilörehua viljelevän tilan parempi kannattavuus johtuu lähinnä kone- ja laitekustannusten alenemisesta, sillä puitavan rehuviljan viljelyn jäädessä pois kasvinviljelyssä selviydytään yhdellä koneketjulla. Lisäksi kokoviljan viljelyllä voidaan vähentää lannansijoitusongelmia. Kokoviljasäilörehu on varteenotettava vaihtoehto etenkin niille nautakarjatiloille, joilla oman rehuviljan viljelyn jatkaminen edellyttäisi koneiden ja laitteiden uudistamista. Kokoviljasäilörehuksi tehtävä kasvusto perustetaan vuosittain samoin kuin puitavaksi tarkoitettu kevätvilja, mutta sato korjataan yhdellä korjuukerralla säilörehuksi tähkineen ja korsineen viljan ollessa nk. taikinatuleentumisasteella. Kokoviljasäilörehun viljelytekniikkaa ja ruokintaominaisuuksia on tutkittu Maatalouden tutkimuskeskuksessa useamman vuoden ajan ja saatu varsin lupaavia tuloksia. Näiden tulosten pohjalta kokoviljasäilörehun kannattavuutta on selvitetty Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa, jossa tutkija Harri Turunen on verrannut (tilamallien avulla) kokoviljasäilörehuun ja perinteiseen nurmisäilörehuun perustuvan maidontuotannon tuottoja ja kustannuksia. Lähtökohtana tarkastelussa on 32 lypsylehmän ja 56 peltohehtaarin maitotilamalli, jossa tuotetaan omaa rehuviljaa noin 40 %:lla ja nurmirehuja 60 %:lla peltoalasta. Siirryttäessä ostoviljaan ja kokoviljasäilörehuun perustuvaan ruokintaan, rehuntuotantoon tarvittava peltoala tilalla vähenee. Tarkasteltavassa maitotilamallissa pellonkäyttö muuttuu siten, että kokoviljasäilörehun osuus on 25 %, nurmirehujen osuus 35 % ja loput 40 % peltoalasta on tässä esimerkissä jätetty vapaaehtoiseksi kesannoksi. Samalla on voitu luopua rehuviljantuotannon koneketjusta ja säästää pääomakustannuksissa, jotka maidontuotannossa muodostavat lähes puolet kustannuksista. Pelkästään puimurin ja kuivaamon poisto- ja korkokustannus on 7 % maitolitran tuotantokustannuksesta. Kun maitotilamallissa oman rehuviljan tuotanto korvataan ostoviljalla ja osa nurmisäilörehusta kokoviljasäilörehulla, maidon tuotantokustannus alenee 25 penniä/litra eli noin 9 %.Tuotantotuista johtuen myös tuotto alenee 13 p/l eli noin 4 %. Sinänsä kokoviljasäilörehun hehtaarikohtainen tuotantotuki on korkeampi kuin nurmisäilörehun vastaava tuki, mutta tässä tilamallissa tehty ylimääräisen pellon kesannointiratkaisu alentaa hieman tilan tukisidonnaisuutta. Kustannusten alenemisesta johtuen maidontuotannon tulomarginaali kasvaa näin ollen 12 p/l eli runsaat 40 %. Kokoviljasäilörehun viljely mahdollistaa paitsi siirtymisen yhteen nurmirehujen koneketjuun myös nautakarjatiloilla ongelmallisen karjanlannan sijoituksen. Toisin kuin pelkässä nurmirehujen tuotannossa lanta voidaan levittää keväällä mullokseen kuten perinteisessä rehuviljan viljelyssä. Kokoviljasäilörehun tuotantotekniikan ja ruokintaominaisuuksien tutkimus maidontuotantoa koskien jatkuu, jolloin sen kannattavuutta koskevia laskelmia voidaan vielä tarkentaa ja laajentaa ne kattamaan myös naudanlihantuotantoa

This study compares the production costs and profitability of grass silage feeding and whole crop silage feeding in milk production, and it also examines the alternative production arrangements in a situation where the farm completely gives up the cultivation of fodder cereals. Fodder cultivated for feeding the animals on the farm constitute a significant share of the variable costs of milk production. The quickest way to lower the production costs is by reducing the variable costs e.g. by increasing the fodder yield. In order to lower all costs of the production, fixed costs need to be cut as well. One alternative way of rearranging the production may be the cultivation of whole crop silage, which may replace part of the production of grass silage. The shift to the cultivation of whole crop silage does not call for any new investments in fodder production machinery or implements or implements for the handling and spreading of animal manure. It also makes it possible to simplify the machine chains, as all annual whole crop crops and the grass crop can be cultivated and harvested by means of the same machine chain. Thus the shift to whole crop feeding can be done without any significant costs, while the costs due to cereal cultivation machinery and implements no longer burden the production. If a cattle farm gives up the cultivation of fodder cereals and starts to use purchased cereals without introducing any agricultural use on the earlier fodder production area, the use of animal manure becomes a serious problem on such grass farms . A considerable share of the animal manure produced has to be spread on growing grass, and the disadvantages of surface spreading are reflected in milk production. Such problems can be considerably alleviated by replacing part of the grass silage area by whole crop silage. Based on the fodder area required for feeding, the area of the base farm model producing fodder cereals and grass silage in area C1, including set-aside area, is 56.11 ha, and grass accounts for 60% of this The milk production costs in the farm model are FIM 2.78/l and returns total FIM 3.25/l, and thus the income indicating profitability is FIM 0.27/l, i.e. FIM 58,630/farm. Almost half of the costs are property costs, and the depreciation and interest cost of a combine harvester and drying plant alone are more than FIM 0.20/l. The share of production support in the returns is 37%. If the cultivation of fodder cereals is replaced by purchased cereals while the production basis and total area remain the same as in the base model, and part of the grass silage is replaced by whole crop silage and all animal manure produced is spread on the soil in spring, the farm model depicts a situation where the base farm model is replaced by one in which feeding is based on whole crop silage. The area left over from fodder production is fallowed. The yield level of whole crop silage has been lowered by 10% to increase the area needed for manure spreading in the spring. In the resulting reference farm model the share of grass is 34% and that of whole crop silage 25% of the total area, including set-aside. In this farm model the milk production costs are FIM 2.53/l and the returns total FIM 3.12/l, and thus the income indicating profitability is FIM 0.39/l, i.e. FIM 83,201/farm. The share of support in the return is 34%. The profitability of a dairy farm using whole crop fodder is better than that of a farm producing fodder cereals and grass silage. The main reason for the higher profitability is the decrease in the machinery and implement costs. Consequently, whole crop silage can be considered a feasible production alternative, if a dairy farm gives up the cultivation of fodder cereals and the use of animal manure becomes a problem.

v

ok

MTT Taloustutkimus (MTTL)

Production costs and profitability in the cultivation of whole crop silage in milk production