Ruisvehnä lihasikojen rehuna

Ruisvehnän viljely on aloitettu Etelä-Suomessa muutama vuosi sitten, ja kiinnostus tuntuu kasvavan myös sianlihantuottajien keskuudessa. Ruisvehnän koostumus ja rehuarvo asettuu rukiin ja vehnän väliin. Tutkimusta varten hankittiin kahta ruisvehnälajiketta, Morenoa ja Ulrikaa. Sulavuuvkokeessa määritettiin ruisvehnien sekä Viivi-ohran rehuarvo. Tuotantokokeessa Morenolla korvattiin ohrasta 0, 25, 50, 75 ja 100 %. Ulrikan vähäisemmästä määrästä johtuen sillä korvattiin ohrasta vain 50 ja 100 %. Moreno- ja Ulrika- ruisvehnät sisälsivät vähemmän raakavalkuaista ja -kuitua ja enemmän tärkkelystä kuin ohra. Sioille tärkeimpien aminohappojen osuus ruisvehnän ja ohran valkuaisesta oli lähes samanlainen. Ruisvehnän lysiinin ohutsuolisulavuus oli noin 5 %-yksikköä parempi kuin ohran. Ruisvehnän ry-arvo oli 5 % parempi kuin ohran, mutta sioille tärkeimpiä sulavia aminohappoja ry:tä kohti oli hiukan vähemmän kuin ohrassa. Ruisvehnälajikkeiden rehuarvossa ei ollut suuria eroja. Ruisvehnät maittoivat sioille hyvin. Käytännön ruokinnassa ohrasta voidaan korvata ruisvehnällä puolet jopa enemmänkin.Ruhon lihakkuuden huononemista voidaan ehkäistä sopivalla valkuaistäydennyksellä. Kun viljojen hinta laskettiin samaksi, paras katetuotto III saatiin korvattessa 25-75 % ohrasta Moreno- ruisvehnällä. Suurempi katetuotto osoittaa, että ruisvehnästä olisi voitu maksaa ohraa parempaa hintaa. Ruisvehnälajikkeiden rehuominaisuuksissa on eroja, joten ei pitäisi valita lajiketta pelkästään viljelyominaisuuksien perusteella.

v

Lihateollisuuden tutkimuskeskus